Kolumnit

Armollisuuden kesä

Sydän hakkaa, kämmenet hikoavat, vatsassa nipistää. Ensirakkautta? Koejännitystä? Viruskammoa? Keho reagoi samalla tavoin, olimmepa Aurajokirannan ihmisvilinässä koronakeväänä tai jossakin uudessa tilanteessa.

Autonomisen hermoston sympaattinen osio aktivoituu, jotta suoriutuisimme kunnialla. Kun tilanne helpottaa, palautumista tukeva parasympaattinen osio ottaa ohjat. Stressihormonien määrä laskee. Lihakset rentoutuvat, hengitys ja sydämensyke palaavat normaaleiksi.

Moni meistä tietää tämän, kuten myös sen, että pitkittynyt stressi altistaa vastustuskyvyn heikkenemiselle ja sairauksille. Mutta mitä voimme tehdä, kun stressi vaivaa eikä olosuhteista saa stressittömiä?

Ensin pitäisi tunnistaa stressi. Fyysiset merkit ovat aika selkeitä, mutta entä ihmissuhteet ja tunnepuoli? Ovatko etätyöpalaverit ärhäköityneet, syttyykö sosiaalisessa mediassa alvariinsa kiistoja? Vai tekeekö mieli piiloutua maailmaa kotikoloon?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Stressi haastaa turvan kokemuksen ja aiheuttaa taistele tai pakene -reaktion, jolloin aistit suunnataan ympäristöön. Sisäisen tilan tarkkailuun ei liikene voimavaroja. Ihminen, joka pitää itseään mukavana ja sovinnollisena, ei välttämättä huomaa muuttuneensa. Hän voi kyllä kummastella, miksi toiset ovat alkaneet keljuiksi. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Kierre on valmis.

Minulle on nyt hyötyä joka-aamuisista hiljentymishetkistäni. Saan etäisyyttä ja aikalisän. Tasaan hengitystä ja koitan elää päivän niin, ettei stressi etene. Yksi lähtee luontoon, toinen kirjoittaa päiväkirjaa, kolmas puhuu terapeutille, neljäs tekee näitä kaikkia.

Vasta kun selviytymismoodi hellittää, väsymys saa tilaa nousta esiin. Pidetään silloin itsestämme huolta. Liikutaan ilman liikaa rehkimistä. Tankataan kesän vihanneksia ja marjoja. Hidastetaan, rentoutetaan hartiat ja hengitetään meri-ilmaa. Nukutaan. Mennään metsään, uidaan. Jätetään puhelin kotiin. Iloitaan luovuudesta, oli se sitten tanssimista tai halkopinon tekemistä. Löydetään myötätuntoa niin itseämme kuin muita kohtaan.

Kirjoittaja on toimittaja ja joogaopettaja.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.