SYYRIA. Kansainvälistä yhteisöä on huudettu apuun Syyrian sisällissodan ajan. Apu on jäänyt pakotteiden ja diplomaattisten julkilausumien tasolle.
YK:lla ei ole tarjota kättä pidempää, kun turvallisuusneuvosto ei ole saanut Venäjän ja Kiinan vastustuksen takia päätöksiä aikaan. Arabiliitto on tuominnut presidentti Bashar al-Assadin hallinnon toimet, mutta Iran pitää tiukasti Syyrian hallituksen puolta.
Euroopan unionikaan ei ole Syyrian-politiikassaan yksimielinen. Nato ei suin surminkaan halua puuttua tilanteeseen sotilaallisesti.
EU:n ulkoministereiltä odotettiin linjakasta yhtenäistä päätöstä siitä, mitä pitäisi tehdä perjantaina päättyvälle asevientikiellolle. Lopputulos oli, ettei mitään.
Vientikielto Syyriaan päättyy, kun yhtenäistä päätöstä ei saatu aikaan. Jokainen jäsenmaa saa tehdä, miten parhaaksi näkee.
Britannia ja Ranska halusivat höllentää asevientikieltoa, useimmat muut, Suomi mukaan lukien, eivät.
Ulkoministerit olivat kieltämättä vaikean tehtävän edessä.
Syyrian oppositio on vaatinut tasavertaista aseellista asemaa hallituksen joukkojen kanssa, jotta neuvotteluissa voitaisiin edetä. Venäjä ja Iran toimittavat Syyrian hallitukselle joka tapauksessa aseita kansainvälisistä kielloista piittaamatta.
Oppositio on hajanainen, keskenään jopa riitainen. Ministerit joutuivat pohtimaan, minkälaisille ryhmille aseet lopulta menisivät. Ääriryhmien aseistaminen on perusteltu pelon aihe.
Ministerit kantoivat huolta myös Geneveen suunnitellun rauhankokouksen edellytyksistä. Vientikiellon yksiselitteinen purku olisi voinut heikentää Venäjän neuvotteluhaluja. Kiellon rakoilu voi tosin ajaa samaa asiaa.
Britannia ja Ranska eivät ole heti Syyrian kapinallisia aseistamassa. Geneven tuloksia halutaan odottaa. Muut sanktiot, kuten kaupalliset pakotteet, ovat edelleen voimassa.
Maanantainen päätös tai päättämättömyys on takaisku EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja sen uskottavuudelle.
Ulko- ja turvallisuuspoliittista käsivartta päätettiin vahvistaa, kun EU joutui vielä Kosovon sodan aikana seuraamaan sivusta Naton väliintuloa. Kovin paljoa ei käsivarsi ole runsaassa kymmenessä vuodessa vahvistunut.
Ulkopolitiikalta, ulkoministeri Catherine Ashtonilta ja hänen johtamaltaan ulkosuhdehallinnolta on odotettu paljon. Syyria-kokouksen perusteella odotukset ovat olleet reilusti yläkantissa.
Yhdysvaltain, Venäjän ja Syyrian kriisin osapuolten on määrä tavata Genevessä ensi kuussa järjestettävässä rauhankonferenssissa. Venäjä ulkoministerin Sergei Lavrovin kommentti, jonka mukaan kokouksen järjestäminen ei tule olemaan helppoa, on valitettavan totta.
Jos istunnon järjestäminen on vaikeaa, kriisin ratkaisu näyttää vielä monta kertaa tuskaisammalta.
