Suomen perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Säännöksellä korostetaan muun muassa sitä, että henkilöiden julkinen valvonta on asianmukaisesti järjestetty.
Koko maan laajuisesti erityisesti lastensuojelussa käytetään vuokrasosiaalityöntekijöitä. On huolestuttavaa, että merkittävää julkisen vallan käyttöä on ulkoistettu ilman lakiperustetta yksityisille palveluntuottajille, joihin rikosoikeudellinen vastuu ei ulotu.
Perustuslakivaliokunnan kantana on, että julkisen hallintotehtävän hoitaminen edellyttää lähtökohtaisesti virkavastuuta. Jos julkinen hallintotehtävä siirretään yksityiselle, tulee erityisesti varmistua siitä, että valtaa käyttävät ovat virkamiehiä rikoslain tarkoittamassa mielessä.
Sekä Etelä-Suomen että Lounais-Suomen aluehallintovirastot ovat antaneet ohjauskirjeet koskien ostopalvelusosiaalityötä. Valvovien viranomaisten kanta on selvä: kunnan sosiaalihuollon viranomaistehtäviä ei voi siirtää yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi.
Järjestely, jossa viranhaltija on viranomaistehtäviä hoitaessaan kunnan palveluksessa ja muutoin yksityisen palveluntuottajan palveluksessa, ei myöskään ole lainmukainen. Lainsäädännön ja oikeustapausten perusteella vain virkasuhteessa oleva kunnan viranhaltija voi hoitaa viranomaistehtäviä, jotka sisältävät merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Perustuslakivaliokunnan jaapulaisoikeuskanslerin viimeaikaisten linjausten perusteella julkisen hallintotehtävän ulottuvuutta sosiaalihuollossa tulee tulkita laajasti.
Sosiaalialan kentällä on kuultu puolustavia puheenvuoroja ostopalvelusosiaalityöstä. Näiden puheenvuorojen viesti on ollut, että osa viranomaistehtävistä, kuten valmistelutehtävät ja palvelutarpeen arviointi, voitaisiin ulkoistaa yksityisille toimijoille voimassa olevan lainsäädännön nojalla perustuslain säännöksistä ja valvovien viranomaisten kannanotoista huolimatta.
Tosiasiallista hallintotoimintaa ja siten julkisen vallan käyttöä sosiaalihuollossa on itse päätöksenteon lisäksi päätösten valmistelu ja palvelutarpeen arviointi. Lastensuojelulain mukaisena lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä voi niin ikään toimia vain virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.
STM:n Sosiaalityön tulevaisuus -raportissa on tarkasteltu sosiaalityötä julkisena hallintotehtävänä. Raportin mukaan esimerkiksi palvelutarpeen arviointi on sosiaalihuollon keskeinen palvelutehtävä, joka sisältää julkisen vallan käyttöä ja vaikuttaa asiakkaan asemaan määrittäen hänen palvelujensa kokonaisuutta. Palvelutarpeen arvioinnilla on merkitystä myös kanteluiden ja valitusten näkökulmasta arvioitaessa, onko asiakas saanut hänen tarpeisiinsa vastaavia palveluja.
Selvityksen mukaan palvelutarpeen arviointia ei näin ollen voida organisatorisesti erottaa päätöksenteosta. Vastuun palveluntarpeen arvioinnista ja sen perusteella tehtävistä päätöksistä tulee olla samalla taholla, eli lastensuojelussa lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä.
Sosiaalityön ehdottomana lähtökohtana tulee olla lain noudattaminen ja sosiaalityön eettiset ohjeet.
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa säädetään, että sosiaalialalla tehtävän työn perustana ovat perus- ja ihmisoikeudet ja toiminnan lainmukaisuus. Eettisyyden vaatimusta korostaa työhön liittyvä vallankäyttö ja mahdollisuus vaikuttaa merkittävällä tavalla asiakkaan elämään.
Mikäli sosiaalityöntekijälle kuuluvia viranomaistehtäviä halutaan siirtää yksityisille palveluntuottajille, tulee asiasta säätää tarkkarajaisesti lailla tai lain nojalla. Siihen saakka ostopalvelusosiaalityöntekijöiden käyttö julkisen vallan käyttöä sisältävissä tehtävissä ei miltään osin täytä lain vaatimuksia tai sosiaalityön eettisiä periaatteita.
Anna Nyrhinen on lastensuojelun juridinen asiantuntija, OTM ja Kati Lammi on sosiaali- ja potilasasiamies, OTM.
