Digitaalisuus uudistaa kirkkoa
ALIO
Digitaalisen ilmaisun vuorovaikutteisuus tuo uusia sävyjä modernin yhteiskunnan hengellisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Auktoriteettien ja hyväksymisprosessien rinnalle tulee tulkintoja, jotka nousevat ihmisten jakamista kokemuksista.
Teknologian mahdollistamat tulkinnat muuttavat samalla yhtä hengellisyyden ja yhteisöllisyyden ilmentymää, kirkkoa ja sen soveltamaa teologiaa. Teologisessa tutkimuksessa, jumalapalveluksissa ja muissa kirkon tilaisuuksissa tulisi rohkeasti käyttää digitaalisuuden moninaisia mahdollisuuksia.
Digitaalisuus kirkossa ja teologiassa voi olla konservoivaa ja radikaalia. Digitaalisesti on mahdollista säilyttää esimerkiksi pyhiä kirjoituksia ja tehdä niistä eksegeettistä analyysia. Toisaalta digiteologiaan, kuten kutsumme interaktiivisen teknologian rikastamaa teologiaa, liittyy mahdollisuus mennä asioiden juurille.
Digitaalisuus auttaa lisätyn todellisuuden avulla ihmisen kokemaan uudestaan Raamatun tapahtumat. Ne voidaan sijoittaa digitaalisesti nykyajan ympäristöön, jolloin kertomusten elämykselliset elementit avaavat aivan uusia näkymiä, jotka uusinnettuna helpottavat Raamatun kertomusten ydinsanoman sisäistämisen.
Digitaalisuus näkyy tuskin lainkaan seurakuntaelämässä, vaikka digilaitteita on saatavilla. Digiteologian mahdollisuuksien tutkimus on suomalaisessa teologiassa aika vähäistä.
Digiteologia sovelluksineen luo merkittävän lisän seurakuntaelämään ja avaa eri tavoin aistiville ihmisille oivan tavan kokea ja tulkita autenttisesti hengellisiä kokemuksia. Digiteologia mahdollistaa ilmentämään Raamatun tekstien visuaaliset, auditiiviset sekä muihin aisteihin perustuvat elementit.
Digitaalisuus vaikuttaa myös teologiseen aineistoon. Se avaa siitä erilaisia elementtejä kuin traditionaalinen lähestymistapa. Perinteinen teologia on staattista. Se korostaa ilmiöiden muuttumattomuutta.
Näin ollen Raamatun tapahtumien ja kertomusten positiivinen siirtovaikutus on niukkaa. Staattisuus vaikeuttaa Raamatun sanoman ymmärtämistä ja sen arvokkaan sisällön kokemuksellisuuden ilmentymistä. Digiteologia synnyttää pyhiin teksteihin dynamiikkaa, joka auttaa esimerkiksi pyhän kokemuksen ymmärtämistä ajasta, paikasta ja ihmisestä toiseen.
Kirkon seremoniaaliseen tilaan voidaan luontevasti upottaa lisättyä todellisuutta. Se ei ole ristiriidassa perinteisten jumalanpalvelusmenojen kanssa, vaan täydentää pyhän kokemusta.
Samaan rituaaliseen tilaan sopivat rinnakkain perinteinen ja digiteologian mukainen hengellinen toimintaympäristö. Myös eri-ikäisten kokemusmaailma ja kiinnostuksen kohteet tulee ottaa huomioon suunniteltaessa sakraalia digitaalista tilakokonaisuutta.
Seurakunnan toimintakeskukset voidaan varustaa sensorein niin, että ihmisen liikunnallisuus, koko fyysisyys, sovitetaan yhteen hengellisten päämäärien kanssa. Kirkkoon kokoontuneen seurakunnan ilmeet ja liikkeet voidaan tunnistaa ja vahvistaa edelleen vaikka niitä tulkitsevilla väreillä.
Digiteologia täydentää seurakuntien klassisia toimintamuotoja. Vaeltajan teologia uudistuu, kun seurakunnan työntekijä jalkautuu yli fyysisten rajojen, etäläsnäoloratkaisujen varassa.
Digiteologiaan liittyy myös negatiivisia tekijöitä. Digitaalisuus saattaa olla ihmisen sosiaalista vieraantumista edistävä tekijä. Digiin, kuten kaikkeen ihmisen toimintaan, liittyy vapauden ja orjuuden dialektiikka. Ongelmaan voidaan vaikuttaa ennen muuta eettisen kasvatuksen avulla; ehkä etiikka voidaan jopa rakentaa sisään teknologiaan.
Digiä ei tule käyttää siksi, että se on hauskaa ja viihdyttävää itseensä käpertyvälle käyttäjälleen. Digitaalisuus on yksilön tie ihmisten yhteyteen, kun se auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa, lähentää toisiinsa eri tavalla ajattelevat ja uskovat, osallistaa kansalaiset tieteelliseen keskusteluun, ruokkii mielikuvitusta sekä parantaa mielenterveyttä.
Digiteologia mahdollistaa oman näkemyksen rakentamisen ja ilmaisemisen pelien avulla. Spirituaalisen aineiston globaali jaettavuus luo yhteisön, joka puolestaan edistää uskontojen välistä yhteisymmärrystä ja maailmanrauhaa. Yksilöllinen elementti voidaan siis upottaa yhteisölliseen kontekstiin niin, että se dynamisoi luovalla ja myönteisellä tavalla haluttua prosessia.
Digiteologia voi ehkäistä syrjäytyneiden kokeman olemassaolon tyhjyyden ja elämän merkityksettömyyden kokemuksen eskaloitumisen sekä tuhoisan uskonnollisen ja poliittisen radikalisoitumisen.
Erkki Sutinen on Turun yliopiston tietojenkäsittelytieteen (vuorovaikutusmuotoilu) professori ja pappi, joka asuu Namibian Windhoekissa. Matti Taneli on turkulainen kasvatustieteen tohtori ja filosofian sekä teologian maisteri, Salon lukion uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori ja pappi.
