Työllistämiseen lisää ideoita

"Tilastot kertovat nyt sen, että helposti työllistettävät ihmiset ovat löytäneet työpaikan". Tämä työministeri Timo Harakan (sd) toteamus pitää osittain paikkansa. Ei ole kuitenkaan tarkasti määritelty, ketkä ovat helposti työllistettäviä. Varmaan kuitenkin on, että työllistäminen on vaikeaa, kun työllisyysaste on jo yli 72 prosenttia.

Harakka esitteli tiistaina hallituksen ensimmäisiä toimia työllisyysasteen nostamiseksi. Edellisen hallituksen listaan verrattuna ne ovat työttömän työnhakijan kannalta myönteisempiä.

Harakan ministeriö aikoo syksyllä kokeilla työvoimapalvelujen kehittämistä. Se tulee olemaan haasteellista, koska työvoimatoimistojen väelle pitää opettaa uusia lähestymistapoja. Ajatuksena on, että työvoimatoimiston kautta saisi vastedes enemmän yksilöllistä ja valmentavaa ohjausta.

Hallitus rahoittaa kehittämistä kahdeksalla miljoonalla eurolla vuodessa. Työkykyohjelmaan satsataan kahden seuraavan vuoden mittaan 36 miljoonaa euroa (TS 24.7.). Rahanjaossa kenties hyödyllisin panostus on 14 miljoonaa euroa työvoimakoulutukseen, jota räätälöidään yritysten tarpeisiin. Kaikkiaan kyse on pikkurahoista, jos niitä verrataan työttömyyden kustannuksiin ja työllisyysasteen noususta kertyviin tuloihin.

Tärkeäksi toimeksi voi osoittautua palkkatuen käytön vahvistaminen. Tuen rahoitusta lisätään, sen maksatusta nopeutetaan ja tuen byrokratiaa vähennetään. Järjestöjä koskevat palkkatuen käytön rajoitteet poistetaan.

Olisi ollut valtava yllätys, jos Suomen Yrittäjät olisi ollut tyytyväinen Harakan mainitsemiin toimenpiteisiin. Tyytymättömyys johtui siitä, että listalla ei ollut järjestön vaatimia heikennyksiä työttömyysturvaan.

Yrittäjien näkemysten keskiössä on sosiaaliturvan muokkaaminen sellaiseksi, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Ajatusta ei ymmärretä ammattiyhdistysliikkeessä, joka on huolissaan palkansaajien työehtojen heikentymisestä.

Näkemysten ristiriita on hankalasti sovitettavissa, mutta sitä yritetään syksyllä hallituksen perustamissa kolmikantaisissa työryhmissä. Työnantajien, palkansaajien ja hallituksen edustajien pitäisi keksiä kaikille sopivia ideoita työllisyyden parantamiseksi.

Ideoiden hieromiseen ei ole liikaa aikaa, sillä ne on tuotava esiin viimeistään hallituksen syyskuiseen budjettiriiheen mennessä.

Yhteisen sävelen löytyminen on mahdotonta, jos osapuolet eivät taivu tavoitteistaan. Työnantajien EK:ssa pitää ymmärtää, että työllistämisen voi saada yrityksille kannattavaksi ilman työehtojen heikennyksiä. Ay-liikkeessä taas on hyväksyttävä, että kansainvälinen kilpailukyky edellyttää työvoimakustannusten pysymistä kohtuullisina.