Perinteiset europuolueet lujilla

Vaikka Suomessa poliittinen keskustelu pyörii soten, tiedustelulakien ja huhtikuun eduskuntavaalien ympärillä, EU:n mitassa huomio alkaa kiinnittyä toukokuun lopun Euroopan parlamentin vaaleihin. Maailmanpolitiikan turbulenssien ja EU-maiden sisäisen ristivedon takia eurovaalit ovat tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoiset.

Ensimmäisistä Euroopan parlamentin vaaleista 1979 lähtien valta on keskittynyt keskustaoikeistolaiselle Euroopan kansanpuolueelle EPP:lle ja keskustavasemmistolaiselle, käytännössä sosiaalidemokraattiselle S&D:lle. Kaksikon enemmistö on vuosien mittaan huvennut, mutta vielä viisi vuotta sitten puolueet keräsivät yhteensä 54 prosenttia parlamenttipaikoista.

Puoluekenttä on muuttunut entistä sirpaleisemmaksi myös Euroopan parlamentin vaaleissa. Ensimmäiset ennusteet toukokuun vaalien tuloksista kertovat, että sama tahti jatkuu.

Euroopan parlamentin ja Kantar Publicin kansallisista mielipidemittauksista koostamassa yhteenvedossa arvioidaan, että nykyisen parlamentin kahden suurimman ryhmän yhteiskannatus kutistuu 45 prosenttiin. EPP menettäisi 34, S&D peräti 51 paikkaa 751-jäsenisestä parlamentista.

Laskelmissa on otettu huomioon, että Britannian EU-eron vuoksi parlamentti supistuu 705-paikkaiseksi.

Eurovaalien ensimmäinen ennuste povaa keskustaliberaaliselle Aldelle lievää nousua ja vihreille vastaavansuuruista laskua. Brittikonservatiivien jäädessä katsomoon myös konservatiiviryhmä ECR on menettämässä paikkoja.

Suurimpia voittajia ovat ennusteen mukaan EU- ja eurokriittiset ja maahanmuuttovastaiset puolueet. Oikeistopopulisteille ennustetaan voittoa niin Saksassa, Ranskassa kuin Italiassakin, todennäköisesti myös itäisen Keski-Euroopan maissa. Vasemmistopopulistit saanevat lisää kannatusta ainakin Italiassa.

Ennusteet perustuvat kansallisten vaalien ennakointiin, joten niistä ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä eurovaalikannatuksesta. Ennen toukokuun loppua uusia teemoja voi tulla esiin.

Tuleviin ennusteisiin kannattaa paneutua huolella. Jos ja kun valta sirpaloituu, pysyvien enemmistöjen saanti päätösten taakse on entistä vaikeampaa. Tilanteessa, jossa EU:lta vaaditaan kansainvälisenä toimijana entistä enemmän päätöksentekokykyä, tilanne ei ole paras mahdollinen.

Populistien ja EU-vastaisten voimien nousu näkynee komission kokoonpanossa. Tulevassa komissiossa on todennäköisesti useampi komissaari, joka on EU:n valtavirtaa vastaan.

Komission puheenjohtajan valinta monimutkaistunee, kun parlamenttienemmistöä ehdokkaan taakse on työläs löytää. Viime vaaleissa testattu kärkiehdokasmenettely komission puheenjohtajan valinnassa voi jäädä yhteen kertaan.