Vuodesta 2012 lähtien suomalaisilla on ollut mahdollisuus tehdä kansalaisaloitteita. Suomalainen kansalaisaloite on niin sanottu sisällöllinen kansalaisaloite, koska se ei johda kansanäänestykseen. Kansalaisaloite voidaan käsitellä eduskunnassa, mikäli sen tueksi kerätään vähintään 50.000 allekirjoitusta. Vaikka kansalaisaloite ei muuta edustuksellisen demokratian perusperiaatteita, sen odotetaan tuottavan uusia poliittisia avauksia sekä lähentävän kansalaisten ja heidän edustajiensa suhdetta.

Suomalaisen kansalaisaloitekäytännön erityispiirre on se, että allekirjoitusten kerääminen on mahdollista oikeusministeriön ylläpitämällä kansalaisaloite.fi-sivustolla. Allekirjoitusten digitaalisuus mahdollistaa sen, että kansalaisaloitetta voivat hyödyntää myös pienemmät kansalaisjärjestöt sekä vapaamuotoiset kansalaisliikkeet. Suomalaisen kansalaisaloitteen käytön kynnystä madaltavat myös aloitteen vähäiset muoto- ja sisältövaatimukset. Toki kansalaisaloitteen tekeminen edellyttää taustatyötä, lainsäädännön tuntemusta ja kykyä kampanjoida järjestöjen tarjoamissa verkostoissa ja sosiaalisessa mediassa.

Tutkimusten mukaan kansalaisaloite on lisännyt poliittisesti passiivisten ryhmien – nuorten, työttömien ja sairaiden – osallistumista. Suomalainen kansalaisaloite toimii jopa mallina muille. Muun muassa Tanska on kehittänyt oman kansalaisaloitejärjestelmänsä pitkälti Suomen mallia seuraten.

Tällä hetkellä eduskuntakäsittelyssä on hallituksen esitys, jossa kansalaisaloitelakiin ehdotetaan joitakin muutoksia. Esityksen mukaan kansalaisaloitteen voisi jatkossa panna vireille viisi henkilöä, kun nykyään tarvitaan vain kaksi. Tällä uudistuksella toivotaan olevan myönteisiä vaikutuksia myös kansalaisaloitteiden laatuun. Lisäksi esitys sisältää pieniä muutoksia, joilla pyritään sujuvoittamaan kansalaisaloite.fi -palvelun käyttöä.

Ehkä tärkein muutosesitys on se, että jatkossa vireillepanijoilla olisi kokonainen vuosi nykyisen kuuden kuukauden sijaan viedä kansalaisaloite eduskunnan käsiteltäväksi sen jälkeen, kun tarvittavat 50 000 allekirjoitusta on kerätty. Tällä pyritään vastaamaan siihen ongelmaan, että aloitteet raukeavat vaalikauden päättyessä. Kansalaisaloitteen tekijöillä olisi siis jatkossa enemmän pelivaraa sen välttämiseksi, että aloitetta ei ehditä käsitellä vaalikauden aikana.

Tulevaisuudessa voisi olla aiheellista muuttaa perustuslakia tältä osin. Kansalaisaloitteiden raukeamiselle vaalikauden lopussa ei ole vastaavia perusteita kuin hallituksen esitysten tai kansanedustajan lakialoitteiden kohdalla.

Kansalaisaloitteen odotetaan lähentävän kansalaisia suhteessa kansanedustajiin ja heidän työhönsä. Näin onkin tapahtunut, sillä aloitteiden avulla kansalaiset voivat tuoda lainsäädännön epäkohtia edustajien tietoisuuteen. Lisäksi kansalaisaloite on kannustanut lainsäädäntöprosessin avaamiseen – esimerkiksi valiokuntakuulemiset ovat olleet julkisia aloitteita käsiteltäessä.

Kansalaisaloitteella voi kuitenkin olla myös kansalaisia vieraannuttava vaikutus. Tutkimusten mukaan kansalaisaloitteen hylkääminen eduskunnassa vähentää aloitteen kannattajien luottamusta poliittisiin instituutioihin.

Eduskuntakäsittely onkin kansalaisinstituution uskottavuuden kannalta kaikkein kriittisin vaihe. Yhtäältä on koettu ongelmalliseksi, jos valiokunnissa käytetään aikaa ja resursseja aloitteisiin, jotka ovat huonosti valmisteltuja tai tavoitteiltaan epämääräisiä. Toisaalta taas luottamus kansalaisaloiteinstituutioon ja eduskuntaan voi heiketä, jos aloitteesta ei tehdä valiokuntamietintöä tai se hylätään.

Tutkimukset osoittavat, että aloitteen hylkäämisestä seuraavaa luottamuspulaa voi lievittää se, että aloitteen käsittely eduskunnassa on koettu reiluksi. Myös aloitteita tai niiden käsittelytapaa koskeville päätöksille annettujen perustelujen tulisi olla vakuuttavia.

Kansalaisaloitteiden käsittelyssä voisi kokeilla myös uudenlaisia toimintatapoja. Esimerkiksi kansalaisraateja voitaisiin käyttää arvioimaan sitä, mistä aloitteista laaditaan valiokuntamietintö ja mistä ei.

Tutkimusten mukaan kansalaiset luottavat usein muiden kansalaisten puntaroimiin päätöksiin enemmän kuin vaaleilla valittujen edustajien vastaaviin. Kansalaisraatien käyttö aloitteiden arvioinnissa edistäisi poliittista luottamusta ja kytkisi kansalaiset entistä vahvemmin osaksi suomalaista edustuksellista demokratiaa.

Kirjoittaja on valtio-opin professori, Turun yliopisto, Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) -hankkeen vastuullinen johtaja.