Esko Valtaoja: Synnytystalkoista synnytyslakkoon
Harmaata marraskuuta piristämään saatiin todella hyviä uutisia: syntyvyys Suomessa on laskenut nopeammin kuin oletettiin. Kolmen vuoden takainen arvio ennusti väkiluvuksi viidenkymmenen vuoden kuluttua yli kuusi miljoonaa. Nyt asukasluvun ennakoidaan kääntyvän loivaan laskuun jo 2030-luvulla.
Mikä mainio tulevaisuusennuste! Maailmalla on vielä toivoa.
Mutta eihän juuri kukaan sitä näin selväjärkisesti ajatellut. Sen sijaan päättäjät huusivat yhteen ääneen maailmanloppua ja ehdottivat vaihtelevan järjettömiä toimenpiteitä syntyvyyden nostamiseksi. Muuten kuolemme sukupuuttoon, kestävyysvaje tekee meistä selvän, kukaan ei enää hoida vanhuksia, eläkemaksut nousevat mahdottomiksi, maaseutu autioituu ja niin edelleen.
Huonosti ovat todella asiat, kun ainoa järjen ääni tulee Jussi Halla-aholta. Hänen mukaansa perussuomalaiset eivät näe periaatteellisesti tärkeäksi, että väestö kasvaa. No, Jussihan on tottunut olemaan poliittisesti epäkorrekti, ja linjauksen takana on tietysti ennen kaikkea pelko siitä, että väkilukua yritettäisiin kasvattaa maahanmuutolla. Mutta kuitenkin.
Halla-aho muistutti myös siitä, että kehitys on sama kaikissa teollistuneissa maissa. Ja kohta myös koko maailmassa. YK:n ennusteiden mukaan väkiluku tasaantuu tämän vuosisadan aikana – matalan ennusteen mukaan vain vähän myöhemmin kuin Suomessa, keskitason ennusteessa vuosisadan lopussa. Muu ei tietysti ole mahdollistakaan, ei maapallo rajattomasti ihmisiä kestä.
Vielä seitsemänkymmentäluvulla suosituin maailmanloppu – heti ydinsodan jälkeen – oli liikakansoitus. Kohta ruoka loppuisi, ja viimeisistä viljavarastoista taisteltaisiin ydinasein. Asiantuntijat kyllä tiesivät, että väestönkasvu oli taittumassa, mutta kukapa asiantuntijoita kuuntelisi?
Mikä mainio tulevaisuusennuste!
Omat pelkoni katosivat lopullisesti luettuani vuonna 1978 kirjan Atlas of World Population History, jossa seikkaperäisesti kerrottiin maailman väestön menneisyys ja ennakoitu tulevaisuus. Elintason kasvun myötä väestönkasvu loppuisi tällä vuosisadalla, eikä ihmisiä koskaan tulisi olemaan painajaismaisia kymmeniä miljardeja.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin voi todeta, että kirja oli oikeassa. Jos matala ennuste toteutuu, meitä ei tule koskaan olemaan yhdeksää miljardia enemmän. Keskitason ennusteessa maksimi on muutaman miljardin korkeammalla. On selvää, kumpi vaihtoehto on niin ihmiselle kuin maapallollekin parempi.
Mikä oikeus Suomella olisi kasvattaa holtittomasti väestöään, jos maailman väkiluku tasaantuu ja jopa kääntyy laskuun tällä vuosisadalla? Turha tulla sanomaan, että teoillamme ei ole mitään merkitystä, koska Suomi on niin pieni. Samaa argumenttia tarjotaan myös ilmaston lämpiämisen ja hiilidioksidipäästöjen kohdalla. Mutta jos kaikki ajattelevat samalla tavalla, maailmanloppu tulee varmasti. Jokaisen on tehtävä oma osuutensa.
Ongelmat täytyy ratkaista aivan muulla tavalla kuin synnytystalkoilla. ”Automatisaatio ja robotisaatio”, kuten Jussi muistutti. Ei lisää ihmisiä, vaan vähemmän työntekijöiden tarvetta kehittyvän teknologian ansiosta.
Ylivoimaisesti vaikuttavin ekoteko ei ole aamupuuron syöminen kylmänä tai edes Thaimaan lomasta luopuminen. Se on jättää tekemättä vielä se yksi lapsi, vaikka poliitikot siihen kuinka patistaisivat.
Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori.