Hannu Lauerma: Uljas uusi maailma – tänään

Nuoruuteni merkittävimpiin lukukokemuksiin kuuluivat Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma vuodelta 1932 ja Georg Orwellin Vuonna 1984 vuodelta 1949. Molemmat romaanit ovat dystopioita, fiktiivisiä kuvauksia ahdistavasta tulevaisuudesta, joissa kansalaisia manipuloidaan systemaattisesti palkinnoin ja rangaistuksin, ja rivikansalaisen vapaudet ovat näennäisiä.

Kirjojen tulevaisuuskuvat ovat keskenään erilaisia. Orwellin toisen maailmansodan jälkeen hahmottelemassa dystopiassa on piirteitä natsi-Saksasta ja Stalinin Neuvostoliitosta. Totalitaarisen valtion johto väärentää historiaa myöten kaiken saatavissa olevan tiedon mieleisekseen, kansalaisia valvotaan herkeämättä ja kielen sanastokin muokataan sellaiseksi, jolla on vaikea kritisoida valtaapitäviä.

Kirjan termeistä elävät nykyisessä kielessä vahvasti Big Brother, uuskieli, ajatusrikos, ajatuspoliisi ja kaksoisajattelu . ”Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.” Rakkauden ministeriössä kidutetaan toisinajattelijoita.

Huxleyn dystopia on sävyltään toisenlainen. Siinä olennaista on perheen roolin häivyttäminen ja seksin ja lisääntymisen täydellinen pesäero, sillä ihmiset syntyvät tuotantolaitoksissa. Taide, korkeakulttuuri, historia ja uskonto on korvattu ylenpalttisella viihteen, tuotteistetun seksin, kuluttamisen ja tuotannon palvomisella.

Riippumatonta tiedettä ja vapaata tiedonvälitystä ei ole, vaan koneiston kaikki rattaat palvelevat tehokasta tuotantoa ja soma-nimisellä päihteellä tuettua nautintojen tarjontaa. Palvotuksi esikuvaksi on noussut Henry Ford, Adolf Hitlerin ylistämä massatuotannon kehittäjä.

Kirjoissa nämä totalitaariset yhteiskunnat ovat syntyneet sotien seurauksena. Maailmassa onkin vielä 2000-luvulla sotien jäljiltä syntyneitä totalitaarisia diktatuureja, joille Orwellin teoksen piirteet ovat ominaisia, mutta niitä on vähän. Huxleyn Uuden uljaan maailman piirteet taas ovat enemmän tai vähemmän huomaamattomasti tulleet osaksi arkeamme – osin arjen mukavuutta ja viihdyttävyyttä lisänneiden vähittäisten muutosten kautta.

Kansalaisista voidaan vähällä vaivalla kerätä keskitetysti paljon tietoa: muun muassa ostos- ja internetkäyttäytyminen, intiimeimmätkin terveystiedot ja puhelimen avulla kulloinenkin sijainti. Sekä yritysten tietojärjestelmistä että potilastietojärjestelmistä tapahtuu vuotoja.

Viihteellinen tai kaupallinen seksuaalinen materiaali on tavoitettavampaa kuin koskaan, ja päihteiden valikko on laajempi kuin koskaan. Netin otsikoissa ja kuvissa loistavat paljastavan näyttävät helmanheilautukset kirkkaammin kuin monet yhteiskunnalliset epäkohdat.

Tiedonvälityksen lyhyt formaatti suosii summittaista, mustavalkoista, henkilöityä ja yksinkertaistettua uutisointia. Tämä tapahtuu analyyttisen ja todella tieteellisen tiedon leviämisen kustannuksella – lyhyt ja räväkkä myy paremmin.

Ja hieman lisää: suomalaisten koulujen historianopetusta on vähennetty, ja ydinperheen ja uskonnon merkitys on vähentynyt voimakkaasti. Vähin tai olemattomin sanktioin on nuorten naisten mahdollista maksua vastaan tilata hedelmöityäkseen spermaa, jonka tuottajan fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet on tarkoin kuvattu. Suunta on Huxleyn kirjan ennustusten mukainen.

Kirjoittaja on psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.