Kansallinen ja kansainvälinen näkyvyys on hyvä asia kunnille, kaupungeille ja valtioille. Turku tuntuu usein olevan sivussa jo kansallisen näkyvyyden kartalla. Tätä harmitellaan ja tästä purnataan. Selitys on kuitenkin yksinkertainen: Pasila on Helsingissä ja Tohloppi Tampereella. Turussa ei ole kansallista tv-keskusta ja näin huomio suurimmassa mediassa on automaattisesti pienempi.

Toisiko lohtua se, että koko Suomen valtio on tuiki tuntematon yksikkö suuressa osassa maailmaa. Edes naapurimaa Ruotsin länsirannikolla ei Suomi juurikaan kiinnosta ja matkat rajan yli tehdään Keski-Euroopan suuntaan. Finlandsbåtar eli täkäläisittäin ruotsinlaivat, täyttyvät nekin suomalaisista matkustajista, vaikka seilaavat lähirannikoitten välillä.

Urheilijat tulevat maailmalla tunnetuiksi voittojen kautta ja kulttuuritoimijat tavallaan samoin. Formulakuskit ovat suomalaisista oikeasti maailmalla tunnettuja nimiä. Sibeliuksen nimi tunnetaan ehkä yhtä hyvin tai huonosti kuin tanskalaisen Carl Nielsenin. Sitten on siellä tai täällä ja enemmän tai vähemmän tunnettuja eläviä taiteilijoita, kuten Saariaho, Salonen, Mattila, Lindberg, Aho, Salminen ja jokunen muu.

Suomalaisia maailmantähtiä ei ole, vaikka paikallisesti kuinka touhotettaisiin. Onko se edes tärkeää? Ei pieni maa Euroopan laidalla kasvata kiinnostavuuttaan popparin tai oopperalaulajankaan vedossa. Heidätkin liitetään maailmalla enemmän omaan persoonaansa ja tyyliin kuin syntymämaahan. Urheilussakin on kivaa, kun Suomi voittaa, muttei yhtään sen enempää.

Viihdejulkisuus ja lööppiotsikot eivät ole tie, jolla Turkukaan nostaa profiiliaan. Se tapahtuu paljon varteenotettavammilla areenoilla ja laajemmissa yhteyksissä. Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 oli megaluokan kansainvälinen mahdollisuus, jonka Turku lunasti upeasti, laveasti ja syvästi.

Turun vaikuttaminen CLC (Climate Leadership Coalition) organisaatiossa sen ensimmäisenä jäsenkaupunkina, on agendaltaan merkittävimpiä.Turun kaupunkistrategiassa Smart (digitaalinen) ja Wise (kestävä kasvu) tuovat mainetta, mitä pikemmin ja kattavammin ne toteutetaan. Sama koskee hiilineutraaliutta ja vanhan kaupungin komeaa strukturoimista. Pätevä nainen kaupunginjohtajana on samoin asia, joka noteerataan yli maan rajojen. Ei sukupuolen, mutta aikojen muuttumisen airuena.

Kolumnini keskellä on pala ajatonta aprillipilaa. Ainakin melkein. Onko tähteys siis kuitenkin tärkeää? Se on kullekin kuin sulka hatussa, mutta koko maailman tietoisuuteen mennään vain Yhdysvaltojen kautta, joilla on valtavat markkinointivarat ja -kanavat.

Italiassa on kosolti oopperalaulajia, jotka ovat yhtä taitavia kuin maailmantähdet. Ehkä jokunen siis Suomessakin. Sama koskee muitakin taiteita. Harva tulee meitä kuitenkaan Pohjolan periltä hakemaan. On mentävä itse, jos maailmalle mielii. Kaukaa se on hankalampaa kuin läheltä.

Aiemmin kadehdinkin Keski-Euroopan helppoja kulttuuriyhteyksiä ja tiivistä tapahtumakenttää. En enää, sillä täällä on nykyään kuhinaa omastakin takaa.

Puretaan vielä pala aprillia; kyllä Suomen tai TPS:n voitto on aina hivellyt, kuten Karitan upea sopraano ja hurraavat yleisöt myös oman teatterimme esityksissä maailmalla. Elämä on yhtä aikaa paikallista ja kansainvälistä. Molempia tarvitaan, jotta kaupunki elää ja kukoistaa. Taiteissa, taloudessa ja tieteissä löytyy aarteita myös ihan läheltä, täältä Turusta, joka sekä näkyy että kuuluu meille kaikille.

Kirjoittaja on tanssija-koreografi.