Sinilevä on huutomerkki meressä
Poikkeuksellinen ja pitkä hellekausi on luonut valitettavan hyvät olosuhteet sinileväkukinnoille. Saaristomerellä sinilevää on havaittu paikoin runsaasti, mutta tilanne ei ole äitynyt yhtä pahaksi kuin Suomenlahdella. Kymmenen viime vuoden aikana Suomenlahdella levätilanne oli jo jossain määrin parantunut, mutta tänä kesänä vihertävänkellertävät levälautat ovat vallanneet alaa niin runsaasti, että tilannetta kuvataan poikkeuksellisen vakavaksi ja muutosta dramaattiseksi. Taustalla vaikuttavat myös muutaman vuoden takaiset suolapulssit, joiden mukana Suomenlahdelle tuli vanhaa suolaista ja fosforipitoista syvävettä.
Lounais-Suomen merialueilla sinilevät ovat heinäkuun lämpimien säiden jatkuessa lisääntyneet. Eniten levää on toistaiseksi havaittu eteläisellä Saaristomerellä. Laajempia sinileväkukintoja on kertynyt Nauvon ja Korppoon pääsaarten eteläpuoliselle merialueelle. Runsaita leväkertymiä on havaittu myös Rymättylän ja Houtskarin välillä.
Tutkijat muistuttavat aiheellisesti, että sinilevämassojen taustasyynä on ihmisen toiminta.
Helteinen ja tyyni sää on erityisen suotuisa sinileväkukinnoille. Tutkijat muistuttavat aiheellisesti, että sinilevämassojen taustasyynä on ihmisen toiminta. Sinilevien kukoistusta ruokkii ravinnekuormitus, sillä ruoantuotannosta aiheutuvat fosforipäästöt ovat edelleen Itämerelle suuri ongelma.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan Seppo Knuuttilan mukaan fosfori ruokkii sinilevää kuin polttoaine. Ylimääräisiä ravinteita pääsee mereen pelloilta lannoitteiden ja jätevesien mukana. Arvioidaan, että Itämerta rehevöittävästä fosforista valtaosa ja typestä yli puolet on peräisin maataloudesta.
Jätevesien ja maatalouden aiheuttaman ravinnekuorman vähennys on edelleen tärkeää. Fosfori- ja typpipäästöjen pysäyttäminen ei onnistu pelkän vapaaehtoisuuden pohjalta, vaan Itämeren suojelu tarvitsee poliittisia, ympäristönsuojeluun vaikuttavia päätöksiä. Ravinteet pitää saada kohdentumaan pelloilla oikeaan kohteeseen kasvien hyödyksi. Maanviljelyyn ja karjankasvatukseen tarvitaan lisää ympäristöä suojaavia menetelmiä.
Suomesta tuli heinäkuun alussa Itämeren suojelukomission Helcomin puheenjohtaja. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) mukaan Suomen tavoite puheenjohtajamaana on päivittää kymmenen vuotta vanha Itämeren suojelustrategia nykypäivän tarpeita vastaavalle tasolle (TS 26.6.). Tavoitteiden päivityksen ohella tarpeen ovat myös käytännön toimet, joilla Itämeri saadaan toipumaan. Sakea sinilevälautta karkottaa uimareita, mutta se on myös havahduttava huutomerkki meren huonosta tilasta.
Toimet ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ovat olennaisia, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset rasittavat Itämerta.
ts.paakirjoitus@ts.fi