Sote-uudistuksen viimeisimmät käänteet ovat saaneet paljon palstatilaa mediassa viime viikkoina. Olen seurannut sote-uudistusta jo pitkään kuulovammaisten näkökulmasta ja harmitellut sitä, kuinka vähälle huomiolle kuulemisen ongelmat ovat uudistuksen yhteydessä jääneet.
Toisaalta tämä ei yllätä, koska Euroopan tasollakin on tunnustettu, että aikuisten kuulovammat ovat alitunnistettu terveysongelma. Kuulemisen ongelmia on noin 11 prosentilla työikäisistä, ja eläkeikäisistä enemmistön kuulo on jo alentunut.
Aikuisten kuulovammat ovat kasvava haaste, joka tulee rasittamaan suomalaisen yhteiskunnan lisäksi huonokuuloista yksilöä ja hänen lähipiiriään, ellei huonoa kuuloa ja sen vaikutuksia tunnisteta paremmin ja investoida kuulonkuntoutukseen.
Olen analysoinut suomalaisen median kirjoituksia kuulovammaisuudesta, ikäkuulosta ja kuulon apuvälineistä. Monessa tarinassa korostuu se, että huono kuulo on sosiaalinen haitta, joka helposti hoitamattomana eristää ihmisen, saattaa leimata hänet negatiivisella tavalla ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon.
Kuitenkin vähemmälle huomiolle mediassa ovat jääneet huonon kuulon vaikutukset ikääntyneen muuhun terveyteen. Esimerkiksi muistin ja huonon kuulon välinen yhteys on ollut viime vuosina keskiössä huonokuuloisuuteen liittyvässä lääketieteellisessä tutkimuksessa. Tutkijat ovat yrittäneet saada selville, että mikä on selittävä ja mikä taas selitettävä tekijä muistin ja kuulon välisissä yhteyksissä.
On esimerkiksi todettu, että hoitamaton kuulovamma voi nopeuttaa huonokuuloisen henkilön kognitiivisten kykyjen heikentymistä, kun taas kuulokojetta käyttävillä henkilöillä kognitiiviset taidot pysyvät yllä. Lisäksi on tutkittu, että kuulovamma voi lisätä myös ikääntyneen riskiä kaatua tai sairastua masennukseen.
Väestön ikääntyessä kiihtyvällä vauhdilla on tärkeää, että työikäiset jaksaisivat töissä mahdollisimman pitkään ja eläkeikäiset pysyivät mahdollisimman hyväkuntoisina. Euroopassa on aloitettu Investoimalla kuuloteknologiaan säästät -kampanja, jonka pääsanoma on se, että Euroopan maissa tulee tunnistaa aikuisten kuulonalenemat aiempaa paremmin sekä panostaa kuulemisen apuvälineisiin, kuten kuulokojeisiin ja sisäkorvaistutteisiin.
Oikea-aikainen kuulonkuntoutus on avainasemassa siinä, että huonokuuloinen henkilö pystyy jatkamaan työelämässä kuulovammastaan huolimatta ja että ikääntyneen huonokuuloisen henkilön toimintakyky pysyy hyvänä.
Näin toimimalla säästetään, koska hoitamattoman kuulovamman aiheuttamat kustannukset on tutkimuksissa todettu suuremmaksi kuin hoidetun kuulovamman kulut. Hoitamattomasta kuulovammasta aiheutuu lisääntynyttä tarvetta muille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille.
Kuuloliiton kolmevuotisessa Ikäkuulo-projektissa toteutetussa tutkimuksessa tehtiin näkyväksi ikäkuuloisten ja heidän läheistensä kokemukset ikäkuulosta, avun hakemisesta ja saadusta tuesta. Tutkimuksessa korostuu, että läheisillä on iso merkitys huonon kuulon tunnistamisessa ja avun hakemiseen kannustamisessa. Ikäkuulo kehittyy yleensä hitaasti vuosien varrella, ja sen oireita ja arkeen tuomia vaikutuksia voi olla vaikea tunnistaa.
Tutkimuksesta selviää myös, että Suomessa kuulonkuntoutuksen haasteena on taata riittävästi jälkiohjausta ja neuvontaa kuulokojeen käyttöön. Nimenomaan ikääntyneet tarvitsevat usein enemmän ohjausta ja motivointia apuvälineiden käyttöön, jotta ne päätyvät säännölliseen käyttöön.
Kuuloliitto toivoo, että osana sote-uudistusta ikäkuuloisten kuulonkuntoutuksen palveluja kehitetään niin, että ikäkuuloinen saisi apua huonoon kuuloonsa mahdollisimman läheltä. Olisi tärkeä vahvistaa tulevien sote-keskusten osaamista huonokuuloisuuden tunnistamisessa, hoitoon ohjaamisessa ja kuulokojeen käytön tukemisessa.
Kuuloon liittyvät kysymykset tulisi nähdä Suomessa kaikkien yhteisenä asiana. On tärkeää, että huonokuuloisella henkilöllä on käytössään yksilöllisiä tarpeita vastaavat apuvälineet, mutta niiden lisäksi on tärkeä kiinnittää huomiota myös toimintaympäristöön ja muiden tekemisiin, esimerkiksi toimivaan kommunikaatioon.
Vuonna 2018 Kuuloliitto viettää esteettömyyden teemavuotta, jonka myötä on haluttu tehdä näkyväksi, mistä tekijöistä esteetön kuunteluympäristö syntyy.
Esteettömyydestä puhuttaessa helposti kiinnitetään huomiota pääasiassa fyysiseen esteettömyyteen, mutta myös kuunteluympäristön esteettömyyteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota väestön ikääntyessä. Esimerkiksi julkisissa tiloissa tulee olla induktiosilmukoita ja palvelupistesilmukoiden käyttö asiakaspalvelupisteissä auttaa huonokuuloista henkilöä sujuvassa asioinnissa.
Suomea on kehitettävä muistiystävällisen yhteiskunnan lisäksi myös kuulo- ja aistiystävälliseksi yhteiskunnaksi.
Kirjoittaja toimii sosiaali- ja terveyspolitiikan erityisasiantuntijana Kuuloliitto ry:ssä.
