Valtiovallan aie kasvattaa reippaasti kuntakokoa on aktivoinut keskustelua kunnallisesta päätöksenteosta.
Itkua ja hammasten kiristystä aiheuttavan rakenneremontin pelätään lisäävän luottamushenkilöiden uurastusta jopa siinä määrin, että heille pitää ruveta maksamaan palkkioiden sijasta palkkaa.
Lokakuun vaaleissa valitaan kaikkiaan 9 672 valtuutettua Manner-Suomen 320 kuntaan. Valtuustopaikkoja on yli 700 vähemmän kuin nyt.
Jos istuvan hallituksen ohjelmaa on uskominen, seuraavan vaalikauden aikana muutoksen tuulet tuivertavat kuntakenttää entistä rajummin.
HALLINTO- JA KUNTAMINISTERI Henna Virkkusen (kok) johtama ministerityöryhmä hyväksyi kesäkuun lopulla ”vahvan peruskunnan kriteerit”. Niiden mukaan elinvoimaisessa kunnassa on oltava vähintään 20 000 asukasta.
Kuntaliiton mielestä näin suurissa yksiköissä poliittinen päätöksenteko ei onnistu enää talkoovoimin. Etujärjestö laskee, että väestöminimin kokoisessa kunnassa valtuutetun urakka vastaa puolipäivätyötä.
Elinkeinoelämän valtuuskunta lyö tuoreessa raportissaan "Palvelut auki! - Viisi vaatimusta kuntauudistukselle" pöytään omat rätinkinsä.
Eva pienentäisi kunnallisvaltuustojen kokoa puoleen nykyisestä, mutta kaksinkertaistaisi valtuutettujen euromääräiset palkkiot.
LUOTTAMUSTEHTÄVIEN ammattimaistuminen on kunnallisen itsehallinnon traditiossa merkittävä muutos.
Turussa ja Tampereella otettiin jo askel kohti palkollispäättäjiä, kun kaupunginhallituksen puheenjohtajuudesta tehtiin kokopäivätoiminen työ.
Myös pääkaupunkiseudun kunnallispoliitikot haluaisivat maksaa itselleen kuukausiliksaa.
Helsingissä kokoomuksen, Sdp:n ja vihreiden kesken on hahmoteltu mallia, jossa kh:n puheenjohtajista (3 kpl) tulisi täysipäiväisiä ammattijohtajia. Ansiotasoksi on haarukoitu viitisentuhatta euroa kuukaudessa.
On tuskin yllätys, että sikäläiset pienpuolueet hyväksyvät idean vain, jos palkallisuuden piiriin otetaan hallituksen kaikki jäsenet. Muutoin niiden edustajat joutuisivat pakertamaan päätöksiä muutaman kympin kokouspalkkioilla.
Mahtaa monen poliitikon silmissä väikkyä mahdollisuus kunnallisten luottamustoimien rälssistä, joka turvaisi toimeentulon paitsi uran nousu- myös jäähdyttelyvaiheessa.
AMMATTIPOLIITIKOT ovat edustuksellisessa demokratiassa sinällään tuttu ilmiö. Heitä on sankoin joukoin niin puolueiden palveluksessa, eduskunnassa kuin tasavallan hallituksessakin.
Myös kuntien valtuustoissa, hallituksissa ja lautakunnissa heitä riittää, mutta harvoin työ- tai virkasuhteisina.
Kunnallinen itsehallinto perustuu perinteisesti selkeään virka- ja luottamustointen eriyttämiseen. Edellisille kuuluu valmistella ja toimeenpanna, jälkimmäisille ohjata, päättää ja kantaa poliittinen vastuu päätöksistä.
Vaikka virkamiesvastuun ja poliittisen päätöksenteon raja-aita on viime vuosina madaltunut, kunnallislaissa paalu seisoo edelleen alkuperäisellä paikallaan.
Roolierojen hämärtymiseen liittyy silti ilmeinen hallinnollisen sisäsiittoisuuden riski. Turulla on tästäkin kokemusta.
Nykyisin virkahierarkian ykköspostia hoitava Aleksi Randell jalostui tehtäväänsä johtamalla kaupunginhallitusta ensin luottamustoimisena ja sitten kuukausipalkkaisena puheenjohtajana.
PS! Turun keskushallinto pyrki rehellisen viestinnän parhaita perinteitä noudattaen dementoimaan lehtemme tiistain uutisen kaupungin salailukäytännöistä.
Virallisen tiedotteen mukaan ”kaupunginhallitus on useimmissa salaamissaan pöytäkirjakohdissa noudattanut julkisuuslakia”.
Samaa metodia käytti aikoinaan keskustalainen pääministeri Anneli Jäätteenmäki. Hän puhui eduskunnan edessä ”niin totta kuin osasi”.
Kirjoittaja on TS:n pääkirjoitus- ja artikkelitoimituksen päällikkö.
