Kiinalla supervallan tavoitteet

Maailman suurin puoluekokous, Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous, päättyi viikon kestäneiden istuntojen jälkeen likimain odotetuin tuloksin. Puolueen pääsihteeri ja Kiinan presidentti Xi Jianping jatkaa maansa johdossa myös toisen viisivuotiskauden.

Xi sanoo jatkavansa uudistuspolitiikkaa, korruption vastaista taistelua ja noudattavansa politiikkaa, jossa kommunistisella puolueella "kiinalaisin erityispiirtein" on keskeinen sija.

Pelkkää rutiinia ei puoluekokous sentään ollut. Xin asema vahvistui niin paljon, ettei kolmaskaan kausi Kiinan johtajana ole enää utopiaa. Elinikäisellä johtajuudellakin on spekuloitu. Xin nimi ja sen mukainen oppi kirjattiin puolueen peruskirjaan. Kirjaus tekee Xistä valtaoikeuksiltaan Maon veroisen johtajan.

Kiinan johtajuudesta ei ole ollut epäselvää Xin ensimmäiselläkään kaudella.

Puoluekokous nimesi uudeksi viisivuotiskaudeksi myös politbyroon pysyvän komitean. Xin ohella sen tunnetuin jäsen lienee pääministeri Li Keqiang, joka oli komiteassa päättyneelläkin kaudella. Pysyvän komitean jäsenistä ei ole nousemassa Xille kilpailijaa eikä seuraajaa.

Puhtaaksi yksinvaltiaaksi ei Xitä silti voi nimetä, sillä valtaa on delegoitu myös alueille. Myös puolueen ytimessä on henkilöitä, joiden mielipiteitä Xi ei voi tyystin sivuuttaa.

Ensimmäisen kauden kynnyksellä Xitä markkinoitiin talouden, politiikan ja koko yhteiskunnan uudistajana – toki kommunismin kiinalaissovellutusten rajoissa. Toisen kauden koittaessa vaikuttaa, että uudistusoppi on jonkin verran tepsinyt yritystoimintaan, markkinoiden avoimuuteen ja kansainvälisiin suhteisiin.

Puoluekokous vahvisti, mihin uudistukset eivät ole ulottuneet ja mihin niiden ei ole tarkoituskaan ulottua. Kiina jatkaa kansallisen turvallisuuden politiikkaa, mikä käytännössä tarkoittaa sensuuria. Viranomaisten ote mediasta, nettipalveluista sekä kokoontumis- ja ilmaisunvapaudesta on vain kiristymään päin.

Taloudessa Kiina on jo kiistaton suurvalta. Puoluekokouksen linjauksen mukaan Kiina aikoo olla 2049 mennessä maailman johtava valtio talouden ohella kansainvälisessä politiikassa, sotilasmahtina ja ympäristökysymyksissä. Etenkin viime mainitussa takamatka vaikuttaa toivottomalta.

Nettiä sensuroimalla, ajattelua kahlitsemalla, tieteentekoa rajoittamalla ja omia markkinoitaan kansainvälisiltä investoinneilta suojelemalla johtavan valtion asema tuskin toteutuu.

Kiina aikoo haastaa ennen kaikkea Yhdysvallat, joka Donald Trumpin kaudella on jättänyt pelitilaa Kiinan ohella Venäjälle ja Euroopan unionille. Panda-diplomatialla johtajuuden haastaminen ei onnistu. Sensuurilla Kiina ei saa parhaita resurssejaan käyttöön.

ts.paakirjoitus@ts.fi