Suurkiitos rikastuttaville kulttuurivaikuttajille!
Vaikka ei olisi itse kiinnostunut kirjallisuudesta tai paljon muustakaan kulttuurista, kannattaisi leikata talteen ja kiinnittää näkyvään paikkaan joka päivän ohjeekseen tanssitaiteilija ja kulttuurivaikuttaja Tiina Lindforsin kolumni, sivistyksen upea julkilausuma tai päiväkäsky (TS 24.10.): "Lukekaa lapset ja aikuiset."
Voiko elintärkeitä kulttuuriasioita kiteyttää lyhyeen tekstiin enää tarkemmin ja monipuolisemmin kuin hän tässä tekee?
Ei tarvitse olla psykologi todetakseen kirjoittajan laajan kulttuuritietouden lisäksi hänen lämpimän asenteensa ja tarpeensa auttaa ja jakaa eteenpäin elämän tärkeimpiä arvoja. Ja ne eivät selvästikään ole omistaminen ja raha.
Lindforsia lainaten "Elämä on liian lyhyt viihteelle, jota taiteeksi kutsutaan. Siinä ihminen vain siunaa oman henkisen laiskuutensa..."
Itse en lakkaa ihmettelemästä tähän lainaukseen liittyen, miten paljon meitä suomalaista kansaa väheksytäänkään suoltamalla televisiosta jatkuvasti tuutin täydeltä samaa, alakoululaista joskus ennen vanhaan naurattanutta hupiohjelmaa, jossa aina samat naamat änkevät esiin hiukan muunnetuissa formaateissa.
Vaikka ideat näihin olisivat otetut kuinka Amerikoista, se ei hupitunnelmaa nosta. Vaikka kuinka nauretaan, kun käsketään, huudetaan suoraa huutoa ja sohitaan katsojaa kohti, en muista milloin itseäni olisi edes hymyilyttänyt.
Tämä ei ole taidetta. Mitä se on sitten, jos se ei edes huvita?
Vaikka kameralle keikkuisi minkälainen munamies, virnistelisi pyjamapuku tai pottapää, pitäisi ideassa olla joku syvemmälle mieleen tunkeva pisto tai juju.
Lindfors sanoo, että ihminen tarvitsee "ymmärrystä siitä, mitä on olla ihminen tänään. Tieto ei löydy somesta eikä face-päivityksistä. Ei edes wikipedian kaltaisista pikatietopankeista. Tieto löytyy kirjoista. Lukekaa lapset ja aikuiset."
Vielä lisää lainausta: "Höttöä ei kannata lukea, sillä tutkitusti ihminen on onnellisimmillaan keskittyessään yksityiskohtiin ja niitä voi olla paljon."
Suomen uskomattoman rikas ja kaunis kieli yksistään voi vetää lumoihinsa. Kun lisäksi aukenevat sisältöjen maailmat, tiedon ja kulttuurien kirjaimellisesti loputtomat aarteet, kuka silloin voi mitata lukijan rikastumisen määrää.
Ei rikkaus ole omistamista eikä rahaa. Se on katsomista, kuuntelua, niiden ymmärtämistä ja soveltamista. Se on rakastamista. Niin yksinkertaista.
Kyllikki Tukiainen
Eläkeläispsykologi, taiteilija, kirjailija
Turku
