Mielipiteiden kolumnit

Koivuniemen Janne - pahanilmanlintu

Turun Sanomat julkaisi 4.7.1962 kahden kuuluisan sääprofeetan, Koivuniemen Jannen ja Rajaojan äijän loppukesää koskevat sääennustukset. Uskoi ken tahtoi, mutta kiinnostusta riitti. Kesäkuussa viileäksi ja sateiseksi kääntynyt sää tympäisi kaikkia, kaupunkilaisia, lomalaisia, maalaisia ja varsinkin maanviljelijöitä, joilta heinänteko oli kaksi viikkoa myöhässä.

Rymättylän Jannen, kalastaja Johan Koivuniemen, ennustus oli melkein yksiselitteinen: ”Tänä vuonna ei ilmeisesti tule kunnon kesää. Talvi oli kohtalaisen leuto ja kesästä tulee taas koleanlainen, toistaiseksi on tämä ennustus pitänyt paikkansa. Viileä ja epävakainen sää jatkuu ainakin pitkälle elokuuhun saakka. Yksi hyvä heinäpouta välillä kuitenkin saattaa tulla.”

Kokemäen profeetta, maanviljelijä Lauri Rajaoja, oli toista mieltä: ”Nyt alkavat kauniit kesäpäivät ja niitä jatkuu elokuun puolelle saakka.” Hän jätti kuitenkin takaportin: ”Jos ei nyt parin päivän sisällä ala lämmetä, niin sitten ei tule ollenkaan lämmintä. Toisaalta oli kaksi päivää sitten havaittavissa lämpökäyrien nousua ainakin Kokemäen seudulla, joten nyt pitäisi merkkien mukaan alkaa kauniit ja lämpimät säät.”

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

ENNUSTEET MENIVÄT ristiin, Koivuniemen Janne odotti huonoa kesää ja Rajaojan äijä hyvää. He olivat esittäneet samat ennustukset jo kesäkuussa. Radiossa pidetyssä neljän sääennustajan tapaamisessa kolme heistä odotti kaunista kesää, Janne taas huononpuoleista ja jäi häviölle äänin 3–1.

Vaikka Koivuniemen Janne ei säitä ja ilmoja säätänytkään, pahanilmanlintu hänestä tuli. Kesä 1962 oli yksi siihen asti eletyn vuosisadan viileimmistä. Jo kesäkuu oli tavallista viileämpi ja heinä-elokuun lämpötila oli 2–4 astetta tavanomaista alempi ja hallaöitäkin koettiin. Sadetta saatiin paikoin päivittäin, hellepäiviä oli vain muutama.

Katovuosihan siitä tuli, maassa, joka juuri oli alkanut tuskailla ylituotannosta. Jussi Linnamon mukaan (MMM 1964) vuosi 1962 oli "osittainen" katovuosi, hehtaarisato jäi kaikkien peltoviljelyskasvien osalta 20 prosenttia edellisvuotta pienemmäksi. Suomen Pankin mukaan maataloustuotannon volyymi supistui seitsemän prosenttia.

SÄITÄ ON Suomessa ennustettu – lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä – maailman sivu, minkä erittäin rikas kansanperinne todistaa. Myös uusia sääprofeettoja nousee tänäkin päivänä.

Sotien jälkeen säiden ennustaminen kehittyi hyvän yliopistollisen koulutuksen saaneiden meteorologien hallitsemaksi ja pääosin arvostetuksi tieteenalaksi. 1960-luvun alussa lehdissä, radiossa ja televisiossa julkaistut Ilmatieteen laitoksen seuraavan päivän säätiedotukset olivat vankka pohja niin maalaisten kuin kaupunkilaisten uuden päivän suunnittelulle – ellei sitten kansanviisaus muuta määrännyt. Esimerkiksi kaunis iltarusko tiesi huomenna hyvää heinäpäivää sanoipa Ilmatieteen laitos mitä hyvänsä. Ilmatieteen laitos laati vuodesta 1961 lähtien myös muutaman lähipäivän sääennustuksia.

Ensimmäinen tv-meteorologi oli Paavo Salmensuu vuosina 1958–1964. Hänen sääohjelmansa esitettiin Ylen uutisten jälkeen Mainos-TV:n ohjelmana. Salmensuu muistetaan myös piipustaan, jonka suoraa vartta hän käytti näyttötikkuna sääkartalla.

Viikkojen mittaisten sääennusteiden laatijana noina aikoina tunnetuin oli Ruotsiin 1957 siirtynyt tohtori Artturi Similä, joka toimi Ruotsin 1. valtionmeteorologina. Maalaisisännille Similä oli todellinen guru, jonka ennusteita seurattiin Maaseudun Tulevaisuudesta ja APU-lehdestä. Similä kehitteli tieteeksi muun muassa maallikkoveljiensä käyttämää menetelmää, etsiä aikaisemmilta vuosilta vastaavaa säätyyppiä, jota voi soveltaa ennusteeseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Veli Junttila
Kirjoittaja on filosofian maisteri.

Kolumnisarjassa kerrotaan 50 vuoden takaisista tapahtumista.