Mielipiteiden kolumnit

Elina Pirjatanniemi:

Ihana, kauhea palaute

Jos kirjoittamasi tekstit päätyvät muuallekin kuin pöytälaatikkoon, joudut ennemmin tai myöhemmin tutustumaan muiden ihmisten palautteeseen.

Kannustava kommentti ilahduttaa enemmän kuin moni arvaa. Työkseen kirjoittavalle koko homman mielekkyys liittyy vuoropuheluun. On todella palkitsevaa huomata, että oma teksti vie jotakin ajatuskulkua eteenpäin. Eikä palautteen tarvitse tietenkään mitään hellää silittelyä olla, rakentavan kriittiset huomiot auttavat kehittymään ja argumentoimaan paremmin.

Joskus oma kirjoitus kirvoittaa kommentteja, joiden äärellä on vähintäänkin hämillään. Toisinaan kyse on vain puhtaasti siitä, että kaikkia kirjoituksia tulkitaan. Joku saattaa nähdä tekstissäsi painotuksia, joita et ole tarkoittanut. Syynä tähän voivat olla huolimattomat sanavalinnat tai turhan moniselitteiset lauseet, mikä luonnollisesti kannustaa kirjoittamaan napakammin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tekstin hiominenkaan ei kuitenkaan aina riitä. Kirjoitettu teksti elää omaa elämäänsä, eikä kirjoittaja voi määrittää sitä tapaa, jolla tekstiä luetaan.

Tekstin tulkintaan voi vaikuttaa sekin, että lukijalla on niin tiukka ennakkokäsitys kirjoittajan persoonasta, että hän ei enää näe pelkkää tekstiä. Kritiikki kohdistuu silloin koko siihen maailmankuvaan, jota kirjoittajan oletetaan edustavan.

Kaikki tämä on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Joskus kommunikaatio on helpompaa, joskus vaikeampaa.

Kirjoittava joutuu tottumaan myös palautteeseen, joka on vain ja ainoastaan pahanilkistä. Erinäisten alatyylisten hyökkäysten kohteeksi joutuvat erityisesti julkisilla foorumeilla esiintyvät.

Nimimerkkien suojasta lentää ajoittain täysin julkaisukelvotonta tavaraa. Niin ikäviä kuin nämä purkaukset ovatkin, niihin ei yleensä kannata hukata energiaa. Pahimmillaan saatat alkaa sensuroida itseäsi saastapalautteen pelossa.

Jätetään verbaalinen ongelmajäte tällä kertaa sillensä ja keskitytään vuoropuhelun kannalta hyödylliseen palautteeseen.

Jos rehellisiä ollaan, kriittisen palautteen vastaanottaminen on vaikeaa. Olisi kivempaa, jos kaikki vaan tykkäisivät. Mutta jos kaikki vain kovasti hymistelevät, ajatus ei kehity.

Hyvä tapa oppia suhtautumaan palautteeseen on opetella antamaan sitä itse. Mieti hetki omaa tapaasi lukea toisten tekstejä. Muut ihmiset ovat mitä luultavimmin melko samankaltaisia lukijoita kuin sinä. Yritätkö ymmärtää mitä toinen haluaa sanoa, vai lähestytkö tekstiä löytääksesi sen heikkoudet? Kenties olisi hyvä pyrkiä tekemään molempia. Muistatko keskustelufoorumin mahdolliset rajoitteet? Itse en aina muista esimerkiksi Twitterin 140 merkin rajaa ja otsasuoneni pullistuu silloin tällöin ihan turhasta. Ihmiset ovat analyyttisempiä kuin mitä Twitterin viesteistä voi päätellä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Palautetta annettaessa on tärkeää huomioida palautteen kohde. On eri asia arvioida rutinoituneen toimittajan tai tutkijan tekstejä kuin vaikkapa opiskelijan ensimmäistä seminaarityötä.

Vanha perussääntö pätee niin ikään: palaute koskee tekstiä, ei henkilöä. Tekstin lyttäämiseen pystyy jokainen, mutta vain harva meistä osaa antaa rakentavaa palautetta, joka johtaa parempiin teksteihin.

Nimimerkkien suojasta lentää ajoittain täysin julkaisukelvotonta tavaraa. Niin ikäviä kuin nämä purkaukset ovatkin, niihin ei yleensä kannata hukata energiaa.

Kirjoittaja on Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja ja Turun yliopiston dosentti.