Suomen arktinen strategia – onko sitä?
Suomi on kuluvan vuoden toukokuusta lähtien hoitanut Arktisen neuvoston puheenjohtajuutta. Puheenjohtajuuskausi jatkuu vuoteen 2019. Puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa perustuu rotaatioon, jossa kukin jäsenmaa vuorollaan johtaa neuvoston toimintaa kahden vuoden ajan.
Suomella on pitkät perinteet Arktisessa neuvostossa, joka perustettiin vuonna 1996 Ottawan sopimuksella. Tämän taustalla oli muun muassa Rovaniemellä solmittu Arktinen ympäristösuojelustrategia vuonna 1991.
Arktisen neuvoston tehtävänä on edistää arktisten valtioiden ja alkuperäiskansojen yhteistyötä erityisesti ympäristönsuojelun ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä.
Suomen arktinen strategia uudistettiin Kataisen hallituksen toimesta vuonna 2013.
Strategian tiivistelmässä todetaan muun muassa:
”Suomen uusi arktinen strategia määrittelee Suomen arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja niiden edistämiseksi. Strategiassa käsitellään alueen asukkaita, koulutusta, tutkimusta, taloutta, infrastruktuuria, ympäristöä, vakautta ja kansainvälistä arktista yhteistyötä. Suomen arktisen strategian uusimisen taustalla on arktisen alueen painoarvon kasvu ja vahvistunut näkemys koko Suomesta arktisena maana. Suomella on monipuolista arktista osaamista ja vahva intressi olla mukana arktisen alueen kehityksessä. Uusi arktinen strategia korostaa tätä tahtoa.”
Tässä vuoden 2013 arktisessa strategiassa oli kuvattu Suomen arktista liiketoimintaa, ja osana tätä oli luettelo Suomen arktisen osaamisen alueista. Tämän arktisen strategian kohdassa III oli kuvattu tavoitteet ja toimet asioiden saavuttamiseksi.
Mutta miten asiat ovat edenneet ja miten asioita hoidetaan nyt?
Hallituksen strategiaistunnossa 27.3.2017 päätettiin arktisen strategian päivityksen toimenpidesuunnitelmasta.
Tämän päivityksen toimenpidesuunnitelman johdannossa todetaan:
”Toimenpidesuunnitelman laatimisessa on noudatettu soveltuvin osin hallitusohjelman kärkihankkeiden määrittely- ja seurantamenettelyä: on konkretisoitu painopistealueiden keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet sekä mahdollisuuksien mukaan konkreettiset etenemisaikataulut. Niiden toteutumista raportoidaan ja seurataan hallituksen strategiasihteeristön koordinoimana valmisteluelimessä (arktiset vastuuvirkamiehet) ja hallituksen strategiaistunnossa. Kukin vastuuministeriö on tuottanut osaltaan painopistealueen sisällön. Päävastuullinen ministeriö on koonnut sisällön. Rahoituksesta päätetään julkisen talouden suunnitelman ja valtion talousarvion valmistelun yhteydessä.”
Tässä tuoreimmassa arktisen strategian päivityksen toimenpidesuunnitelmassa ei kuitenkaan kerrota mitä arktista strategiaa ollaan päivittämässä? Onko kysymys vuoden 2013 strategiasta, vai jostain kokonaan uudesta strategiasta?
Nämä kysymykset saavat vahvistusta, kun lukee arktisen strategian päivityksen toimenpidesuunnitelman keskeisiä toimenpiteitä. Tässä päivityksessä arktisen osaamisen liiketoiminnan asioita, joita toimenpiteet koskevat, on listattu erikseen.
Vuoden 2013 arktisessa strategiassa oli listattu Suomen arktisen liiketoiminnan alueet, joita tässä päivityksen toimenpidesuunnitelmassa ei ole mainittu yhtäkään, vaikka voisi hyvin olettaa että näissäkin liiketoiminnoissa on päivitys- ja uudistustarvetta.
Lisäksi tämän uuden päivityksen keskeisten toimenpiteiden infrastruktuuriluettelossa on listattu asioita, joita on vaikea yhdistää Suomen arktiseen strategiaan, muun muassa Helsinki–Tallinna -rautatietunnelin selvitys ja valtatie 4:n perusparannustyö sekä Koillisväylän kaapelihanke.
Tämä Euroopan ja Aasian välinen kaapelihanke on varmasti kokonaisuudessaan tärkeä, mutta on varsin epämääräistä, miten se liittyy Suomen arktiseen strategiaan.
Arktisen neuvoston puheenjohtajamaalla olettaisi olevan selkeä arktisen strategia, mutta nyt asiaan liittyvä selkeys vaikuttaa tyystin puuttuvan.
Hannu Lehtonen
Vanhempi laivanrakennus-insinööri
