EU-ero, jossa ei ole voittajia

Britannian halu erota Euroopan unionista 44-vuotisen yhteiselon jälkeen varmistui viime juhannuksen kansanäänestyksessä prosenttiluvuin 52-48.

Ratkaisevan askeleen EU-eron tiellä Britannia otti keskiviikkona 29. maaliskuuta kello 14.24, kun maan EU-suurlähettiläs Tim Barrow jätti Lissabonin sopimuksen mukaisen, pääministeri Theresa Mayn allekirjoittaman erokirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Donald Tuskille.

Samalla neuvottelukelloon asetettu kahden vuoden määräaika naksahti käymään. Britannia on EU:sta ulkona maaliskuun lopulla 2019, ellei neuvotteluja yksimielisesti päätetä jatkaa. Ero astuu voimaan siinäkin tapauksessa, ettei sopimukseen neuvotteluissa päästä.

Varsinaisiin neuvotteluihin käydään joskus kesällä, kun jäljelle jäävät 27 EU-maata ovat ensin sopineet tavoitteistaan ja komissiolle annettavasta mandaatista. Puolitoistavuotinen neuvottelu-urakka on työläs, tuskainen ja kansallisia intohimoja herättävä.

Brittihallitus on sisäpoliittisesti liki mahdottoman tehtävän edessä. Brexitin ajajille mikään sopimus ei ole riittävän hyvä.

EU-jäsenyyden puoltajat pelkäävät työpaikkakatoa, finanssialan yritysten häipymistä mantereelle ja maan vaikutusvallan hiipumista. Skotlanti puuhaa uutta itsenäisyysäänestystä, eikä EU-eroa Pohjois-Irlannissakaan hyvällä katsota.

Aika moni ajattelee samalla tavalla kuin konservatiivinen ex-varapääministeri Michael Heseltine: Britanniaa uhkaa kaikkien aikojen suurin suvereniteetin menetys.

Nationalistinen, populistinen ja valtapoliittinen peli yhdistettynä tabloidien harjoittamaan tahalliseen sumutukseen voi kääntyä ideanikkareitaan vastaan. Häviäjinä ovat sekä EU että Britannia.

EU:n puolelta neuvotteluja vetää ex-komissaari Michel Barnier. Ranskalais-brittiläisessä ottelussa isompi eli EU on vahvoilla.

Ensimmäiseksi pitäisi päästä sopuun EU-kansalaisten asemasta molemmin puolin. Se vielä onnistuu, mutta kun neuvotellaan EU:n Britannialta vaatimasta, mahdollisesti 60 miljardiin euroon nousevasta loppulaskusta, viimeistään sisäpoliittinen paine pusertaa neuvottelijat ahtaalle. Briteille brexitiä markkinoitiin säästö- ja itsemääräämisprojektina.

Loppulasku koostuu Britannian sitoumuksista budjettiin, rakennerahastoihin ja EU-virkamiesten eläkkeisiin. Kompromissin löytäminen on täyttä tuskaa.

Britannian lähtökohta, jossa se lähes entiseen tapaan hyödyntäisi sisämarkkinaehtoja ja samalla rajoittaisi työvoiman vapaata liikkuvuutta, eroaa EU:n näkemyksistä kuin yö päivästä.

May kirjoittaa sovinnollisessa erokirjeessään, että eron ehdoista ja uudesta EU-suhteesta tulisi neuvotella yhtä aikaa. Ensimmäinen kiistan aihe näyttää olevan pöydällä odottamassa.

ts.paakirjoitus@ts.fi