EU tarvitsee vahvistusta

Euroopan unionin jäsenmaiden johtajat kokoontuvat tänään 60-vuotisjuhliinsa tilanteessa, jossa kaikki ei ole hyvin.

Viime kesän kansanäänestyksen tuloksena Britannia jättää eropaperit ensi keskiviikkona. Skotlanti puuhaa uutta kansanäänestystä Britanniasta eroamiseksi.

Puola on unionin toinen murheenkryyni. Sen nykyhallitus koettelee lehdistönvapautta, tuomioistuinten riippumattomuutta ja muita oikeusvaltion perustavia normeja. Puola yritti kaikin keinoin estää entisen pääministerinsä valinnan jatkokaudelle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.

Unkari, Tshekki ja Slovakia koettelevat nekin unionin sietokykyä – Unkari eritoten.

Ranskassa äärioikeiston presidenttiehdokas kampanjoi EU:sta eroamiseksi, Kreikka kärvistelee yhä talouskriisin syövereissä ja EU-vastaiset populistit yrittävät valtaan Italiassakin.

Paremmassakin hapessa 60-vuotias on elinkaarensa aikana ollut.

Rooman juhlallisuuksissa EU-johtajat etsivät suuntaa ja legitimiteettiä unionille, josta yksi jäsen pyristelee ulos. Pohjana on komission viiden vaihtoehdon paperi, jossa tarjolla on malleja riisutusta talousyhteisöstä monen nopeuden EU:hun ja aina liittovaltiota lähenteleviin ratkaisuihin.

Roomassa keskitytään juhlallisuuksiin ja juhlavaan julistukseen. Tekojen ja päätösten aika tulee myöhemmin. Päätöksiä tarvitaan, sillä nykymenon mukainen ajelehtiminen ei ole vaihtoehto.

Mielipidemittausten mukaan EU:lla on kansalaistensa tuki. Julkisessa keskustelussa ja politiikanteossa tätä ei aina huomaa, sillä populistinen EU-vastustus ja jäsenvaltioiden ongelmien työntäminen EU:n syyksi nousevat paremmin esille. Esimerkiksi Britannian EU-äänestyksen alla unioni olisi voinut tehdä enemmän. Nyt se jäi yhtä passiiviseksi kuin Britannian sinänsä EU-myönteinen hallitus.

Onneksi hiukan parempaa on luvassa. Pulse of Europe -kansalaistapahtumat ovat vetäneet väkeä kaduille ainakin seitsemässä jäsenmaassa (HS 24.3.).

EU:n jäsenmaista yksikään ei ole riittävän vahva neuvottelukumppani esimerkiksi Yhdysvalloille, Kiinalle tai Venäjälle. Talouden ja työllisyyden suuret kysymykset, ilmastonmuutos, pakolaiskriisi, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä yhteinen puolustus ovat liian suuria kokonaisuuksia yksittäisen jäsenmaan hoidettaviksi.

Näihin asioihin keskittymällä unioni saavuttaa kansalaistensa hyväksynnän vastaisuudessakin – sisämarkkinoita unohtamatta. Samalla on pidettävä huoli, ettei johtavaa roolia demokratian, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien arvoyhteisönä unohdeta.

Unioni näyttäisi vastaisuudessakin pyörivän Saksan ja Ranskan kattavan yhteistyön ympärillä. Siinä ytimessä Suomen on syytä pysytellä mukana.

ts.paakirjoitus@ts.fi