Maailman muuttuessa muuttuu rikollisuuskin. Metallien tultua muinoin vaihdon välineiksi alettiin hinnaltaan halvempia metallisekoituksia päällystää jalometalleilla, ja paperirahan käyttöön tuloa seurasi seteleiden väärentäminen. Maailman digitalisoitumisen seurauksena rikollinen kekseliäisyys ja petollisuus ovat saaneet uusia muotoja.

Eräs niistä on tekeytyminen romanttisen rakkauden kohteeksi tai kumppaniksi seikkailuun, ja näihin liittyvät erityiset ”taloudelliset järjestelyt”. Silloin kun uhri päätyy lainaamaan rahaa henkilölle, jonka todellisesta henkilöllisyydestä ei ole mitään takeita, liittyy varomattomuus yleensä johonkin asianomaisen heikkoon kohtaan tai heikkoon hetkeen.

Virheliikkeeseen voi altistaa muun muassa kokemattomuus, maaninen mielialahäiriö tai tilapäiseen psyykkiseen taantumiseen johtava elämää mullistanut kriisi. Sellaisen aikana saattaa näet syntyä voimakas halu kerran vielä – tai edes sen ainoan kerran elämässä – kokea jotain elämää suurempaa.

Joskus voi altistavana tekijänä olla päihtymys tai alkava dementiakin, mutta haksahduksilta ei aina suojaa edes laaja elämänkokemus ja korkea oppineisuus. Joskus huijari saattaa käyttää hyväkseen vakuuttavia henkilösuhteita tai hyvinkin kekseliästä rekvisiittaa, esimerkiksi kelvottomiksi värjätyn näköisiä aitoja seteleitä, jotka näyttävästi puhdistetaan jotta illuusio käsillä olevasta suuresta omaisuudesta syntyisi.

Joskus uhri jää koukkuun uhrattuaan jo merkittävän määrän henkilökohtaista omaisuuttaan, ja vajoaa syvemmälle kierteeseen kykenemättä näkemään vielä suurempien menetysten ilmeistä vaaraa. Tällöin toiveajattelu ja käsitys pääsystä korkeampiin seurapiireihin ohjaavat hänen ajatteluaan – on liian tuskallista ymmärtää että onkin käynyt päinvastoin. Petetyksi tulemiseen liittyvää häpeän kokemusta ruokkimalla pyrki uhrejaan joskus vaientamaan jo kuuluisa yksinäisten naisten huijaamiseen erikoistunut Ruben Oskar Auervaara.

Itselleni uutena rikostyyppinä on juuri tullut vastaan suhteellisen edullisten – ei hälyttävän edullisten – lainojen kansainvälinen petollinen tarjonta Internetissä. Finanssivalvonta, pankkien asiantuntijat ja Internet-petoksista informoivat palstat (scamwarners) eivät pysty paimentamaan sitä kapallista kirppuja, joka puikkelehtii rahoitustarjouksien kirjavassa joukossa.

Näin ollen asiantuntijatkaan eivät ilmeisesti aina kykene varoittamaan kuluttajia alan vaaroista. Lainan tarvitsija saattaa virheettömän virkakielen, vakuuttavan finanssivalvonta-asiakirjan ja saamiensa sinänsä aitojen luottokorttien hämäämänä menettää ”kuluihin ja vakuutukseen” suuria summia, eikä poliisilla tiettävästi aina ole resursseja edes aloittaa esitutkintaa ilmeisessä rikostapauksessa.

Huijareille on aina tilaa yhteisöissä, koska jokapäiväisen elämämme sujuminen edellyttää välttämättä luottamusta. Suojatielle astutaan luottaen siihen että autot pysähtyvät sääntöjen mukaan, käteiskauppaa tehtäessä luotetaan siihen että sekä ostos että raha todellakin vaihtavat omistajaa, eikä jokaista vastaantulijaa epäillä ryöstäjäksi. Tämän luottamuksen tarjoamat mahdollisuudet pyrkii joku häikäilemätön poikkeusyksilö kullekin ajalle tyypillisissä puitteissa käyttämään hyväkseen.

Kirjoittaja on Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.