Vähemmistöjen näkyminen ei ole muilta pois
Turun Sanomissa 16.2.2017 julkaistun uutispäällikkö Hannu Miettusen ”Tom of Finland” -kolumnin tarkoitus lienee kyllästyminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aiempaa suurempaan näkyvyyteen. Kolumnista tekee huolestuttavan vähemmistökulttuurin tiukka toiseuttaminen ja leimaaminen oudoksi sekä naurettavaksi. Ivalliset heitot eivät rakenna yhteyttä totutun ja marginalisoidun välille vaan korostavat näiden välistä eroa.
Miettunen tunnustaa, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat tulleet vainotuiksi, mutta ohittaa tyystin sen, että vaino ja kärsimys eivät ole kadonneet mihinkään.
Riski joutua väkivallan kohteeksi on huomattavasti korkeampi, jos kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Siitä Miettusen kuvaamasta ”Ikean-kaapista” ulos tuleminen on monelle edelleen vaarallista.
Kirjoittajan asenne Touko Laaksosen tuotantoa kohtaan on torjuva. Hän puhuu töistä pornona käyttäen sanaa väheksymään Laaksosen tuotannon taiteellista arvoa. Toisaalta Miettunen tuntuu olevan sokea sille, miten seksualisoiduilla naisvartaloilla on myyty ja myydään mitä tahansa autonrenkaista hedelmiin.
Miettunen kritisoi myös Pride-kulkueen karnevalistisuutta. Vallitsevien valtasuhteiden kääntäminen, piilossa olevan tuominen näkyville ja normien haastaminen eivät ole vain vähemmistöjen tapa toimia, vaan ihmisten tapa toimia. Pride ei eroa karnevalistisista perinteistä tässä mielessä lainkaan.
Jos Miettunen olisi tutustunut tarkemmin Pride-ilmiön historiaan, hänelle olisi selvinnyt siihen liittyvä kansalaisaktivismi sekä niiden muistaminen, jotka ovat menehtyneet sairauksiin tai väkivaltaisesti. Kyse ei ole mistään kevyestä iloittelusta vaan painokkaasta mielenilmauksesta ja muistojuhlasta. Pride on paljon monipuolisempi ilmiö kuin Miettunen sen esittää olevan.
Miettunen viittaa useassa kohdissa ”poliittisen korrektiuden” vaatimukseen. Hän on nähtävästi kyllästynyt käyttämään kieltä, joka ei loukkaa. Me kaikki voimme miettiä, haluaisimmeko tulla kutsutuksi väärällä nimellä tai pilkaten koko elämämme ajan.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen käyttämät käsitteet voivat vaikuttaa vaikeilta henkilöstä, joka edustaa normia tai ei ole koskaan joutunut perustelemaan oman identiteettinsä oikeutusta muille ihmisille. Tähän on helppo ja toisia kunnioittava ratkaisu: aina voi kysyä mikä on hyvä termi käyttää. Näin olisi vältytty myös Miettusen kolumnin räikeiltä asiavirheiltä.
Kenenkään, joka ei halua, ei ole pakko osallistua Pride-kulkueeseen tai mennä katsomaan Touko Laaksosen teoksia. Ne ketkä haluavat, saakoon tehdä sen ilman väheksymistä tai naurettavaksi tekemistä.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät ole muiden oikeuksista pois. Ihmisoikeudet eivät ole nollasummapeli.
Anna Haapalainen
Uskontotieteen tohtorikoulutettava
Turun yliopisto