”Ystävät, Rooman kansalaiset, kuulkaa! En Caesaria kiitä, mutta hautaan. Pahatpa työmme usein eloon jäävät, mut hyvät haudatahan luumme kanssa.”

Minut oli kutsuttu avaamaan Nälkämaan, italiaksi Terrafamen, uusi keskusvedenpuhdistamo. Kävin puhumassa kotiseuturakkaana puolikainuulaisena, ainoana palkkanani pääministeri Juha Sipilän kuuluisaksi tekemä Terrafame-pipo.

Sotkamon kaivoshankkeessa on vuodesta toiseen riittänyt tragediaa ja komediaa. Vaikka entisestä Talvivaarasta on kirjoitettu paljon, enimmäkseen on käynyt kuin Shakespearen Julius Caesar -näytelmässä: paha jätetään eloon ja hyvä haudataan, tai ainakin vaietaan kuoliaaksi. Talvivaara tuskin jää historiaan median hienoimpana hetkenä.

Ehkäpä joku vielä kirjoittaa puolueettoman loppuyhteenvedon niistä hirvittävistä ympäristökatastrofeistakin. Sitä odotellessani istuskelen Korvanniemen laiturilla, katselen puhtaan Nuasjärven yli Talvivaaran suuntaan ja ihmettelen, elänkö samassa todellisuudessa kuin etelän media ja jotkut vihreät.

Voisi kuvitella, että Talvivaaran kaivoksen ympäristöhaittojen kuriin saaminen, tuottavan liiketoiminnan alku ja tuhannen työpaikan pelastaminen olisivat hyviä uutisia. Ville Niinistön itkupotkuraivarista päätellen Terrafamen onnistuminen on kuitenkin monelle liian kova pala nieltäväksi. Ja pääministeri menee vielä kehumaan valtion omistamaa laitosta, ennenkuulumatonta härskiyttä!

Paljon järkevämpää olisi tietysti ollut Terrafamen lopettaminen, jonka jälkeen ympäristön suojeleminen olisi vaatinut samat rahat kuin käynnissä pitokin. Mutta olisi sentään voitu varmistua siitä, että veronmaksajien rahoja ei ikinä takaisin saada, eivätkä paikalliset penteleet pääse kaivoksesta elantoaan hankkimaan.

Aina roiskuu kun rapataan. Ihmiskunnan nousu näkyy myös meidän ympäristössämme. Koskematon luonto on muuttunut pelloiksi, teiksi ja kaupungeiksi – ja kaivoksiksi. Emme voi tehdä yhtikäs mitään ellemme hyväksy sitä, että jotain rasitusta, tai ainakin muutosta, tästäkin koituu maapallolle.

Meidän on pakko suhteuttaa luonnon suojelu luonnosta saamaamme hyötyyn. Valitettavan usein muistetaan vain toinen, varsinkin jos raha tai luontomystiikka sokaisevat.

Alkanutta vuosisataa luonnehtii tuplahaaste, josta emme voi laistaa: meidän on pelastettava sekä ihminen että luonto. Koko ihmiskunnan hyvinvoinnin nostaminen Suomen tasolle vaatii maailman bruttokansantuotteen viisinkertaistamista. Se ei ole mahdotonta: vuosisadan mittaan riittää parin, kolmen prosentin vuotuinen reaalikasvu. Lama-Suomen ulkopuolinen maailma on pystynyt parempaan jo pitkään.

Samanaikaisesti meidän on pienennettävä maapallolle nyt aiheuttamaamme rasitusta. Jos myös se viisinkertaistuisi, maailmanloppu olisi todellakin tullut. Onneksi meillä on sekä tieto että tekniikka pienentää jalanjälkeämme samalla kun kasvu jatkuu.

Tämä ei ole pelkkää retoriikkaa. Nature-lehdessä äskettäin julkaistu tutkimus kertoo, että kuudentoista vuoden aikana maailman väkiluku on kasvanut 23, vauraus 153 ja jalanjälki vain 9 prosenttia – ja lähes kaikissa kehittyneissä maissa jalanjälki on jo pienenemässä. Yes we can!, kuten entinen presidentti sanoi.

Ilman talouskasvua emme voi luoda yhä parempaa, inhimillisempää ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Samalla meidän on vähennettävä luonnolle aiheuttamaamme rasitusta.

On riemastuttavaa, että pitkän ja vaikean taipaleen jälkeen Kainuussakin ollaan nyt oikealla tiellä molempien tavoitteiden saavuttamisessa.

Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori.