Pääkirjoitus

Energia käytettävä hyödyksi

Orikedolla poltetaan enimmillään 50 000 tonnia jätettä vuodessa. Uusi laitos kolminkertaistaisi kapasiteetin.
Orikedolla poltetaan enimmillään 50 000 tonnia jätettä vuodessa. Uusi laitos kolminkertaistaisi kapasiteetin.

Lounaissuomalaiset jäteyhtiöt aikovat panna jätteenpolttosuunnitelmansa kerralla uusiksi. Kesään mennessä on tarkoitus selvittää vuodessa 150 000 tonnia jätettä hyödyntävän polttolaitoksen rakentamisedellytyksiä (TS 29.11.).

Turun Orikedon nykyisen laitoksen kapasiteetti on 50 000 tonnia vuodessa.

Polttolaitoksen sijoituspaikkavaihtoehtoina ovat Turun Topinoja, Raision Palovuori ja Salon Korvenmäki. Alustava kustannusarvio on pyöreät sata miljoonaa euroa.

Jos hanke etenee ilman ongelmia, laitos voisi suunnitelmien mukaan olla käytössä jo vuonna 2016.

Turun seudulla jätteenpoltto on viime vuosina ollut vastatuulessa. Orikedolla ympäristölupa menee umpeen vuonna 2014 ellei korkeimmalta hallinto-oikeudelta heru Turun toivomaa kolmen vuoden jatkoaikaa.

Orikedolle suunniteltu ehompi polttolaitos karahti kiville syksyllä 2009, kun KHO totesi paikallisen ympäristökeskuksen tavoin sen sinne sopimattomaksi.

Suomessa on vain kolme yhdyskuntajätteen polttolaitosta, Turun lisäksi Kotkassa ja Riihimäellä. Uusia on tulossa muun muassa Ouluun, Tampereelle ja Vantaalle. Niiden suunnittelu on poikkeuksetta nostattanut vastalauseiden aallon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jätteenpoltossa ja jäte-energian hyödyntämisessä Suomi on Euroopan hännänhuippua. Ranska, Saksa ja muut Pohjoismaat ovat kaukana edellä. Tukholman ja Wienin jätteenpolttolaitokset ovat hyvä esimerkkejä kaupunkirakenteeseen istuvista laitoksista.

Kaatopaikkanormit ovat tiukentuneet ja tiukentumassa. Vuoteen 2016 mennessä 80 prosenttia yhdyskuntajätteestä pitäisi ottaa hyötykäyttöön.

Lajiteltu jäte on arvotavaraa, jota ei kannata haudata kaatopaikkojen täytteeksi. Turun seudulta sitä viedään muun muassa Ruotsiin.

Maahan hautaamisen ja viennin sijasta polttokelpoinen jäte on järkevää käyttää hyödyksi – kaukolämmöksi ja sähköksi.

Alueellisten jäteyhtiöiden aikataulu on kaikkea muuta kuin realistinen. Sijoitetaan uusi laitos minne tahansa, edessä on joka tapauksessa mittava valitusprosessi.

Osalle vastustus on periaatteellista. Osa tukeutuu perinteiseen ei minun takapihalleni -argumenttiin.

Suunnitelma on silti tarkan perehtymisen väärti. Poltettavaa jätettä näin isolla alueella riittää, vaikka kierrätystä tehostettaisiin ja vaikka biojätettä jalostettaisiin etanoliksi.

Jätteenpolton keskittäminen toimisi hyvin osana juuri päätettyä seudullista energiaratkaisua.

Turun Seudun Maakaasu ja Energiantuotanto Oy, jolle sähkön ja kaukolämmön tuotanto keskitetään ja joka vuokraa nykyisen polttolaitoksen, on jo suositellut jätteenpolttolaitoksen rakentamista Topinojalle.

Suositukselle on hyvät perustelut. Kaukolämpöverkko on lähellä. Alueella, jolla on muitakin jätteenkäsittelyn toimintoja, on vahvistettu asemakaava.

Jätteet kannattaa hyödyntää siellä, missä niitä eniten syntyy ja missä niiden tuottamalle energialle on suurin kysyntä.