lämme kansainvälisyyden kyllästämässä ajassa. Kansainvälisyydestä on tullut jokapäiväistä, olipa kyse sitten tiedonvälityksestä, sosiaalisesta mediasta, opinnoista, työelämästä, viihteestä, harrastuksista tai jostain muusta. Kansainvälisyydestä on tullut meille niin itsestään selvää, ettemme sitä juuri ajattele. Muutos on kuitenkin suuri, jos mietimme aikaa vain joitakin vuosikymmeniä sitten.
Myös valtioiden väliset kansainväliset suhteet ovat tuntuvasti arkipäiväistyneet. Suomen ulkosuhteita hoidetaan entistä laajemmalla rintamalla.
Kansainvälisestä päätöksenteosta EU:ssa on tullut Suomelle arkipäivää. Suomalaiset ministerit osallistuvat EU-tason päätöksentekoon EU:n ministerineuvoston eri kokoonpanoissa liki viikoittain. Suomalaiset ministerit ja europarlamentaarikot tekevät EU-tasolla kaikkia suomalaisia koskevia päätöksiä.
EU:n ydin on vapaa liikkuvuus. Suuri osa EU-päätöksenteosta pyrkii edelleen ihmisten, tavaroiden, pääomien ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen Euroopassa. EU-tasolla tehdään kuitenkin yhä enemmän päätöksiä vaikkapa ympäristöä, työelämää, koulutusta, kulttuuria, tutkimusta ja kauppaa koskevilla aloilla.
Sama kehitys pätee myös Suomen kahdenvälisiin ulkosuhteisiin. Esimerkiksi Suomen ja Venäjän välillä toteutettiin viime vuonna noin 20 valtiojohdon tai ministeritason vierailua. Venäjä-suhteidemme asialistalle kuuluvat liikenneyhteydet, Suomenlahden puhdistaminen, työlupakysymykset, uusiutuva energia, ydinturva, kaupan esteet, sosiaalisektorin hankkeet ja monet muut.
Venäjä on Suomelle erityisen tärkeä kumppani. Koska yhteistyötä tehdään Venäjän kanssa yhä laajemmalla rintamalla, hallitus on perustanut Venäjä-asioiden ministerityöryhmän parantamaan hallituksen Venäjä-politiikan koordinaatiota.
Ulkosuhteiden arkipäiväistymiseen on vaikuttanut osaltaan taloudellisen yhteistyön syveneminen. Kansainvälisissä suhteissa, valtioiden välisissä voimasuhteissa ja valtapolitiikassa on enenevässä määrin kysymys taloudesta, resurssienhallinnasta ja kilpailukyvystä. Tästä kertoo myös talousperusteisten järjestelyjen ja organisaatioiden kuten G8:n, G20:n, kasvavien talouksien (mm. BRICS-maat) ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kasvanut merkitys maailmanpolitiikassa.
Eurooppaa koetteleva velkakriisi on niin ikään esimerkki talouden merkityksestä kansainvälisissä suhteissa. Velkaantuneiden euromaiden tilanne horjuttaa koko maailmantaloutta. Kriisi on noussut keskeiseksi keskustelunaiheeksi maailman johtavien päättäjien tapaamisissa.
Se, että velkakurimuksessa Eurooppa on samassa veneessä maailman ykköstalouden, Yhdysvaltojen, kanssa, ei auta yhtään. Vene vuotaa, ja apuun joudutaan huutelemaan maailman nousevia talouksia.
Talouden merkitys kansainvälisten suhteiden asialistalla kasvaa myös jatkossa. Vuoden 2008 finanssikriisi ja nyt Eurooppaa koetteleva velkakriisi ovat osoittaneet, että keskinäisriippuvuuden aikana kansainvälistä yhteistyötä talouden sääntelyssä on tarpeen tiivistää.
Kriisien ratkaisussa taloudellisesti vahvat maat ovat käyttäneet yhä suurempaa valtaa. Kansainvälisesti tämä on näkynyt esimerkiksi kasvavien talouksien suurempana sanansijana. EU:ssakin kehitys on johtanut siihen, että taloudeltaan vahvojen maiden asema ja sananvalta on vahvistunut.
Kirjoittaja on pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja.
