Mikko Mäenpää:
En tykkää
– kenestäkään!
Eihän tästä tule mitään! Kaikki liittyy kaikkeen! Talous politiikkaan, politiikka ihmisiin, ihmiset urheiluun; kaikki liittyy arvoihin ja niin edelleen!
Politiikassa olen tottunut arvostamaan brittejä, mutta en halunnut kannattaa Englantia jalkapallossa, kun britit päättivät erota Euroopan unionista. En tiedä osaanko enää pitää brittejä hyvinä maailmankansalaisina. Voiko edes James Bondia arvostaa? Mitä pitää ajatella ulkoministeri Boris Johnsonista erokampanjan jälkeen? Huh!
Entäs sitten itäeurooppalaiset? Suomalaiset vanhoina unionilaisina toivottivat tsekit, slovakialaiset, puolalaiset ja unkarilaiset tervetulleiksi Unioniin. Nyt en enää tiedä, mitä näistä maista ajatella – urheilussa tai politiikassa. Eivätkö maat voineet olla kiitollisia vanhoille EU-maille, jotka ottivat heidät mukaan eurooppalaiseen onnelaan, jossa aurinko paistaa aina!
Unkaria pitäisi kai kannattaa sukulaiskansana – tosin sukulaisuus ei ole kovin läheistä. Unkarin hallitus on niin vastenmielinen politiikassaan, että minusta ei saa unkarifania millään!
Ruotsia kai voi olympialaisissa kannattaa, sillä ovathan he meidän naapureitamme ja nyt myös puolustuskumppaneita. Saa kai kuitenkin kysyä, mitä Ruotsi tekee, jos joku hyökkää Suomeen. Eiköhän Ruotsi vanhana suurvaltana kuitenkin tee ratkaisunsa itsenäisesti naapureita vilkuilematta. Mielessä on EU-jäsenhakemus, jota maat eivät jättäneetkään yhtaikaa.
Entäs Italia? Italialla on mahtava kulttuuripääoma ja he tekevät hyvää ruokaa: siis Si! Mutta onko korruptio kytketty ja EU-läksyt tehty? Siis en tykkää – kuitenkaan.
Entäs Portugali? Pieni maa suuren naapurin kyljessä niin kuin mekin. Mikä onkaan pankkien tilanne? Kätketäänkö asioita vielä veran alle? Hienon jalkapallomatsin toki pelasivat.
Kukaan ei luota enää kehenkään.
Ketä ja mitä kannattaisin? Venäjä on toki naapuri, mutta arvaamaton; naapuriystävyyttä puolustavia yleisradion ohjelmia ei luojan kiitos enää tarvitse katsoa tai kuunnella. Venäjän urheilulle kävi dopingissa köpsästi. En kannata Venäjääkään. Turkki on kaunis ja suomalaisten turistien rakastama. Mutta maa on luisumassa kauas EU:sta ja demokratiasta. En tykkää!
Mielestäni Yhdysvallat on kaikesta huolimatta enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Mutta: jos Trump valitaan presidentiksi, en tiedä, onko maa hyvä vai paha? Trumpin lausunnot viittaavat siihen, että on odotettavissa mitä tahansa tai vielä pahempaa.
Onko kyse siitä, että maailma on niin vaikeassa tilanteessa, että ratkaisut ovat vaan liian vaikeita. Kaikille. Kukaan ei luota enää kehenkään. Vai onko kyse siitä, että ei kannata tehdä yhteistyötä, vaan pitää hoitaa vain omat asiansa.
"Mind your own business" on vanha amerikkalainen motto, mutta johtaako se nyt mihinkään?
Omaan napaan tuijottaminen on helppoa – muiden huomioon ottaminen vaikeata. Yksinkertaistaminen on helppoa – monimutkaisessa maailmassa yksinkertaisia vastauksia ei olekaan. Britit erosivat EU:sta,Trump julistaa, että USA on kiinnostunut vain omista asioistaan. Niin– ja metsäteollisuus jätti työnantajien keskusjärjestön.
Maailma tarvitsee kuitenkin nyt yhteistyötä enemmän kuin koskaan. Erilaisuutta pitää ymmärtää. Valtiot pitää osata erottaa ihmisistä. Politiikka ei ratkaise kaikkea. Ehkä pitää kuitenkin tykätä!
Hyvää loppukesää!
Kirjoittaja on Sitran vanhempi neuvonantaja ja STTK:n entinen puheenjohtaja.
