Vaikeneminen olisi väärin

ulkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjoh

taja Risto Uimonen antoi viikolla suomalaiselle medialle kiitosta Norjan tragedian uutisoinnista (TS 28.7.). Uimonen arvioi yleisesti, että uutisointitehtävä on hoidettu hyvin.

Suomalainen media ei kuitenkaan ole yksi ja yhtenäinen. Eri lehtien lukeminen ja sähköisten kanavien seuraaminen paljastaa nopeasti, että tavat ja uutisoinnin tyyli vaihtelevat.

Perusteellisempaa tutkimusta odottaessa voi yhtyä puheenjohtajan siihen puheenvuoroon, jossa hän puolusti tiedotusvälineiden oikeutta julkaista tietoja.

Uimonen korosti tiedonsaannin merkitystä ja muistutti aivan oikein, että tieto haetaan muualta, jos tiedotusvälineet eivät kerro riittävästi.

Yhtenäinen Norja toimii yhdessä ja avoimesti pahaa vastaan. Valtavan mittakaavan katastrofi on järkyttävä, silti yllättävässä tilanteessa näytetään toimittavan vaistonvaraisesti oikein.

Norjan pääministeri Jens Stoltenberg ei puheessaan mainitse joukkomurhan tekijän nimeä. Se tuntuu tärkeältä. Viranomaiset puolestaan julkaisevat surmattujen nimet. Se tuntuu oikealta, vaikka lienee myös Norjassa poikkeuksellista.

Yleensä uhrien henkilöllisyyttä pyritään suojaamaan, mutta nyt nimien ja kuvien julkaiseminen Norjassa tuntuu merkitykselliseltä. Kertomalla henkilötiedot myöskään media ei tunnu tavoittelevan sensaatiota, vaan ratkaisulla päinvastoin kunnioitetaan jokaisen terrori-iskuissa kuolleen muistoa.

Selviytyneiden kertomukset ovat tärkeitä. Niitä pitää julkaista, ja vaikeneminen uhrien kokemuksista olisi väärin.

Varsinkin tanskalaisessa mediassa kritisoitiin kärkevästi joidenkin norjalaisten tiedotusvälineiden toimintaa. Verilöylystä selviytyneitä nuoria yritettiin lähestyä liian häikäilemättömästi, moittivat tanskalaiset norjalaisia kollegojaan.

Suomessa tämä toi mieleen kouluampumisista selviytyneiden nuorten kritiikin, josta on otettu opiksi. Median toimintaohjeita on aiheellisen kritiikin jälkeen meillä muutettu.

On kuitenkin hyvä muistaa, että selviytyneet myös haluavat puhua ja jakaa kokemaansa järkytystä, kertoa itse. Siksi myös Turun Sanomat julkaisi 23-vuotiaan oslolaisen Prableen Kaurin blogikirjoituksen (TS Extra 30.7.).

Toimittajilta vaaditaan erityistä eettisyyttä ja inhimillisyyttä katastrofin uhrien kohtaamiseen. Terrori-iskujen jälkeisinä päivinä Oslosta alkoi välittyä merkkejä siitä, että ihmiset eivät halua – tai yksinkertaisesti jaksa – puhua tiedotusvälineiden kanssa.

Ruotsissa on kritisoitu pääministerin hiljaisuutta. Muun muassa Dagens Nyheter lainasi kansalaisten kirjoituksia, joissa pääministeri Fredrik Reinfeldtia moitittiin näkymättömyydestä.

Vähäinen julkinen osallistuminen tulkittiin välinpitämättömyydeksi naapurimaan tragediaa kohtaan. Vertailuksi poimittiin Yhdysvaltain presidentin myötätunnon ilmaisuja.

Monet poliitikot myös meillä ovat olleet kovin hiljaa. Osa on antanut haastatteluja kuin pakotettuna. Viikossa on raportoitu ja kommentoitu vasta ensimmäiset kuohut. Keskustelun sävy muuttuu ja sisältö monipuolistuu, kun tietoja saadaan enemmän. Norjassa luonnollisesti kritiikki poliisia kohtaan kasvoi hyvin nopeasti ensimmäisten päivien jälkeen.

Joukkomurhaajan motiiveja on yritetty lukea ja tulkita sekavasta manifestista. Hänen näkemyksiään täytyy selvittää, jotta järjettömän teon syytä voisi ymmärtää ja vastaavat tapahtumat estää.