Talouden välttämätön paha
Velkakriisin myötä suurimmat luottoluokituslaitokset ovat joutuneet eurooppalaisten valtiomiesten hampaisiin. Suuria luottoluokittajia on syytetty kriisin kärjistämisestä, sillä ne ovat kärkkäästi alentaneet hätätilaan ajautuneiden euromaiden luokituksia (TS 26.7.).
Jopa talousjärjestö OECD arvosteli hiljattain luottoluokitusyhtiöitä siitä, että ne pahentavat euroalueen kriisiä luomalla ”itseään toteuttavia profetioita”. Luokittajien syyksi konkursseja tai talouskriisejä ei kuitenkaan voi laittaa. Saksassa virinnyt ajatus EU:n oman luottoluokittajan perustamisesta tuskin toteutuu. Nykyisistä kolmesta suuresta luokittajasta ei päästä eroon, mutta niille olisi hyvä saada kilpailijoita.
Syksyllä 2008 alkanut maailmanlaajuinen finanssikriisi oli tapahtuma, jota luokittajat eivät osanneet ennustaa tai eivät ainakaan hiiskuneet pahoista aavistuksistaan. Yhdysvalloissa on senaatin syynissä käynyt muun muassa ilmi, että luokittajat olivat asiakassuhteiden säilymisen takia valmiita joustamaan arvioissaan.
Kun johdannaisten kauppiaat paketoivat korkean riskin asuntolainapapereita, luokittajat eivät nähneet koristeiden läpi, vaan antoivat tyhjille laatikoille AAA-luokituksen. Luokittajista Standard&Poor’s malttoi jopa odottaa muutaman päivän Lehman Brothersin vararikon jälkeen, ennen kuin alensi sen luokituksen roskasarjaan.
Luokittajat eivät vielä 2008 olleet ottaneet opikseen vuosituhannen alun ankarasta kritiikistä, jota ne aiheellisesti saivat skandaalinkäryisen energiayhtiö Enronin konkurssissa. Vielä neljä päivää ennen yhtiön perikatoa Standard&Poor’s ja Moody’s antoivat sille korkeimman luottoluokituksen.