Mielipiteiden kolumnit

Suomi saa raskaan markan

Veli Junttila
Veli Junttila

uomen Pankki tiedotti jo keväällä 1961 vuoden 1963 alussa voimaan tulevasta rahauudistuksesta, jolloin ”raskas markka otetaan käytäntöön ja markasta tulee penni”. Uusi rahayksikkö säilyttää perinteisen markka-nimen. Uusi markka tulee olemaan sata vanhaa markkaa ja vanha markka muuttuu uudeksi penniksi.

Ministeri Rainer von Fieandt korosti, että kahden nollan poistaminen markastamme ei ole taikatemppu, joka poistaisi inflaation. Sitä vastaan on taisteltava muilla keinoilla. Pankkiyhdistyksen sihteeri Raimo Ilaskivi huomautti, että nollien vähentäminen helpottaa kirjanpitoa ja lisää jo tiukille joutuneiden laskukoneiden kapasiteettia.

Turun Sanomien pääkirjoittajan mukaan kaupanteko helpottuu, sillä varsinkin suurissa kaupoissa on jouduttu käsittelemään valtavia setelinippuja ellei maksua ole voinut suorittaa shekkinä tai maksumääräyksinä, ja kirjanpidossa on sarakkeiden leveys kasvanut inflaation mukana.

Kansallispankin johtaja E.J. Kilpi hälvensi pelkoja siitä, että tulot ja omaisuuksien arvo ”romahtavat”. – Vastaavasti laskevat tavaroiden ja palvelusten hinnat, uuden markan ostovoima on sata kertaa nykyistä markkaa suurempi. Uudistuksen jälkeen Suomen raskas markka tulee vastaamaan noin kahta Tanskan tai Ruotsin kruunua.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vuoden 1963 uutta markkaa alettiin kutsua nykymarkaksi, lyhenne nmk. Edellinen raha jäi vanhaksi markaksi, vmk.

”Nollien vähentäminen helpottaa kirjanpitoa ja lisää jo tiukille joutuneiden laskukoneiden kapasiteettia.”

Kun eurot tulivat käteisrahoina käyttöön vuoden 2002 alussa, ruvettiin jälleen puhumaan vanhoista markoista, mutta nyt tarkoitettiin euron korvaamaa markkaa. Vanha raha on vielä mielessä kun esimerkiksi lasketaan: ”Bensalitra maksaa jo kympin vanhoissa markoissa.”

Suomen edesmennyt markka on myös mummonmarkka, mummon raha tai mummo.

Turun autolautoissa alkoi sukupolvenvaihdos, kun Suomen suurin autolautta Skandia aloitti toukokuun 1961 lopussa liikenteen Turun–Maarianhaminan–Norrtäljen-linjalla. Silja-varustamo eli Bore-yhtiö, Svea-yhtiö ja Suomen Höyrylaiva Oy, oli tilannut aluksen Wärtsilän Helsingin telakalta.

Alus oli 101 metriä pitkä ja suurin leveys oli 18,5 metriä. Kun Bore voi ottaa noin 90 autoa, niin Skandiaan mahtui 175 autoa ja parikymmentä kuorma-autoa. Autot ajavat sisään laivan perässä olevasta luukusta ja myös keulassa on vastaavanlainen luukku. Skandia ottaa yhteensä noin 1 200 matkustajaa.

Kesäkuun puolivälissä kerrottiin säännöllisen laivayhteyden avaamisesta Turusta Gävleen. Linjalla liikennöi Hl. Brynhild kolmesti viikossa. Matka kesti 14 tuntia. Alus otti 300 matkustajaa ja 35 henkilöautoa. Laivanvarustaja oli Trafik AB Gävle–Finland.

Ylioppilaiden juhlien alla TS kertoi ylioppilaslakin historiaa. Ylioppilaslakki kuului 1800-luvun alusta lähtien ylioppilaiden käyttämään virkapukuun. Tällainen virka-asu tuli vuonna 1956 tsaarin käskystä pakolliseksi, jotta ylioppilaat erottautuisivat muista rötöstelijöistä eikä heitä vahingossa vietäisi kaltereiden taakse. Virka-asuksi tuli sininen sarkapuku. Korkeamallinen lakki oli myös sininen ja siihen kuului pronssinen lyyra.

Lakin malli keveni 1860-luvulla skandinaavisten vaikutteiden mukana. Lakkien tehdasmainen käsityö alkoi 1860-luvulla. Tunnetuksi ylioppilaslakkien valmistajaksi nousi jo 1900-luvun alussa E.R. Wahlman.

Ennen lakki oli korkeampi ja sitä pidettiin edempänä otsalla. Lakin väri muuttui 1870-luvulla sinisestä valkoiseksi.

Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan arkistohoitaja Jari Eerolan mukaan ensimmäinen tunnettu maininta valkomustasta ylioppilaslakista on vuodelta 1864. Tuntemattomaksi jäänyt ylioppilas oli teettänyt lakin Turussa ja käyttänyt sitä Porthanin patsaan paljastustilaisuudessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on filosofian maisteri.