ieli voi olla suojamme kansainvälisessä kilpailussa. Jospa harvojen puhuma kielemme tuokin meille ainutlaatuista kotimarkkinaetua vahvistaessaan kulttuuriamme.
Kieli on sosiaalinen ilmiö. Tunnemme nahoissamme, miten kieli kuljettaa mukanaan mennyttä aikaa, mutta sen avulla tämä hetki säilyy myös tulevaisuuteen.
Talousuutiset kertovat päivittäin, miten vaikea on pitää suomalaisia työpaikkoja aloilla, joissa osaaminen on kielestä riippumatonta.
Mutta sen enempää oman kuin muidenkaan kielten hallitsemisesta ei ole apua, jos olosuhteet muuttuvat ymmärrystämme nopeammin.
Kulttuurialan kansainvälistyminen on myönteistä. Kieleen vaikutukset voivat kuitenkin olla myös kielteisiä, jos kulttuurivientiä toteutetaan suomenkielisen tuotannon kustannuksella.
Suomen kieltä ei pidä jättää vain omaa kulttuuria koskeviin tilanteisiin, ja kotimaista kaunokirjallisuuttamme ja tietokirjoja tulee kääntää ammattitaitoisesti myös suomea taitamattomille lukijoille.
Viikko sitten Turun Sanomissa kerrottiin, että suomalaisten näytelmien vientitavoitteita ei ole saavutettu. Yksi ylitettävistä kynnyksistä on nimenomaan kieli. Kun uskomme, että meillä on sanottavaa, draaman kääntämistä on syytä edistää.
Suomessa on kannettu huolta äidinkielen eristämisestä. Kielentutkijoiden kauhukuvissa suomea sopii käyttää vain saunassa perheen kesken. Pahimmillaan uhkana heidän mielestään voi olla taantuminen 1800-luvulle tilanteeseen, jossa fennofiilit aloittivat vuosikymmenien urakkansa suomen kielen nostamiseksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla päteväksi.
Suomen kielen turvana ovat perustuslaki ja kielilaki. Vuodesta 1995 lähtien viiden miljoonan ihmisen äidinkieli on ollut myös yksi Euroopan unionin virallisista kielistä.
Kotimaisen kielen tutkimuskeskus varoittelee Suomen kielen tulevaisuus -ohjelmassa 2000-luvun kehityksestä: suomi voi hyvin ja monipuolisesti, mutta kielemme käyttöala on kaventunut.
Tekniikan, tieteen ja kansainvälisten yritysten käyttökieli on Suomessakin usein englanti. Vieraiden kielten hallintaan on järkevää kannustaa, sillä laaja ja hyvä kielitaito on nyt arvokkaampaa pääomaa kuin koskaan aiemmin.
Kieli on aina sidoksissa paikkaan ja tilanteeseen. Kielen lahjakasta käyttöä on valita ilmaisu tilanteen mukaan.
Voisiko asiantuntijatehtäviä tarjota ihan selvällä suomen kielellä, ei kuten työpaikkailmoituksissa parhaillaankin, kun haussa on Back Office -osaaja, Market Access Specialist ja Sales Force Excelence Manager. Tai mitä sanotte näistä: Head of Equity ja Senior Salkunhoitaja.
Kielellä voi leikitellä. Tutkijatkin vakuuttavat usein, että huoli kielen rappiosta on liioiteltua. Netissä, tekstiviestein tai sähköpostissa kirjoitetaan uusin koodein.
Kansalliskielen asema suomella on vasta 1900-luvulta, ja sitä kannattaa vaalia.
Huomenna Kalevalan päivänä liputetaan suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Elias Lönnrot päiväsi runolaulajilta keräämiinsä kansanrunoihin perustuvan mainion eepoksensa 28.2.1835.
Kalevalaseura viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlaa ja nostaa juhlaseminaarinsa teemaksi kansallisen tieteen ja taiteen.
Lönnrotin kulttuurityö näyttää elävän monin tavoin. Yksi kiinnostavimmista päivityksistä on Turun nuoren teatterin 1827-musikaalissa, jonka käsikirjoitukseen Mike Pohjola on tuonut Kalevalaa jälleen uudella tuoreella tavalla.
Vaikka merkkejä lukemisinnon hiipumisesta on nähtävissä, yhä edelleen Suomi lukee ja ostaa kirjoja ahkerasti. Kielen ja lukuharrastuksen vaalijana kirjasto on laitoksista arvokkain. Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää myös huomenna!
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.
