Eduskunta tekee poliittisesti herkissä asioissa äärimmäisen harvoin yksimielisiä päätöksiä. Tiistaina, vajaat kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja, se kuitenkin hyväksyi yksimielisesti perustuslakivaliokunnan mietinnön entistä pääministeriä Matti Vanhasta koskevassa vaaliraha- ja jääviysjutussa.
Eduskunnan täysistunto oli yhtä mieltä siitä, ettei Vanhasta pidä syyttä valtakunnanoikeudessa. Vanhanen on toiminut moitittavasti ollessaan pääministerinä myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia Nuorisosäätiölle, joka rahoitti Vanhasen presidentinvaalikampanjaa. Syytekynnys ei vain ylittynyt.
Syksyllä 2009 kaksi yksityishenkilöä kanteli Vanhasen toiminnasta oikeuskanslerille. Vuotta myöhemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka totesi Vanhasen esteellisyyden ja siirsi asian eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Valiokunta kuuli moneen kertaan asiantuntijoita ja osapuolia, teetti esitutkinnan ja lopulta totesi, ettei syytekynnys ylity.
Pitkä ja perusteellinen prosessi kestää kriittisenkin juridisen tarkastelun.
Prosessin aikana on kuitenkin nostettu esiin kysymys, onko ministereiden ja valtakunnanoikeuden muiden potentiaalisten asiakkaiden syytekynnys liian korkealla.
Asiaa on syytä vakavasti pohtia. Kansalaistenhan pitäisi olla asemastaan riippumatta yhdenvertaisia lain edessä.
Ministereiden syytekynnystä pohdittaessa mietittäväksi tulee valtakunnanoikeuden asema nykyisenlaisena instituutiona tai sen korvaamisena jollakin muulla järjestelyllä.
Laki valtakunnanoikeudesta vuodelta 1922 oli yksi vanhoista perustuslaeista. Sen ydinsisältö siirrettiin vuoden 2000 perustuslakiin. Valtakunnanoikeus on pysyvä tuomioistuin, jonka jäsenistä osa nimetään vaalikausittain. Se on joutunut kokoontumaan vain neljä kertaa, viimeksi vuonna 1993.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman ovat väläyttäneet valtakunnanoikeuden korvaamista perinteisillä rikostuomioistuimilla.
Pohdintojen mukaan valtakunnansyyttäjä johtaisi esitutkintaa, perustuslakivaliokunnalle jätettäisiin jonkinlainen rooli syytteen nostamisessa, hovioikeus toimisi ensimmäisenä oikeusasteena ja sen päätöksestä olisi mahdollisuus valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Seuraavaan perustuslakimuutokseen kysymys valtakunnanoikeudesta ei enää ehdi, mutta asiaa kannattaa pohtia perusteellisesti ja ennakkoluulottomasti.
Nykyisessä ministerivastuumenettelyssä poliitikot joutuvat päättämään työtoverinsa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Yleisen oikeustajun kannalta olisi eduksi, jos politiikka ja juridiikka pidettäisiin erillään silloinkin, kun leivätön pöytä uhkaa virkahierarkian huipulla olevia kansalaisia.
Suomi on oikeusvaltio, jossa perinteiset tuomioistuimet takaavat puolueettoman oikeudenkäynnin myös ministereille.
