Suomalaisen rauhanturvaajan kuolemaan johtanut räjähdeisku on kirpaiseva muistutus Afganistanin operaation turvallisuusriskien kasvamisesta.
Murheellinen tapaus antaa vaalivuonna kriittistä pontta kotimaiseen keskusteluun Suomen Isaf-roolin perusteluista. Se on hyvä, sillä kriisinhallintatehtäviin lähtijöiden on oikeus tietää, millaisten arvojen, tavoitteiden ja uhkien tähden hän asettaa itsensä hengenvaaralle alttiiksi.
Puolustusvoimien vakinaiseen henkilöstöön kuulunut yliluutnantti Jukka Kansonen sai surmansa tienvarsipommin räjähdyksessä Samanganin maakunnassa Pohjois-Afganistanissa. Attentaattia edelsivät viime kuukausina kymmenet iskut, joissa on haavoittunut seitsemän suomalaista.
Maanmiehiämme on Afganistanissa nyt noin 180 sotilasta. Hallituksen tarkoitus on nostaa määrä kevään kuluessa 195:een. Ulkoministeri Alexander Stubbin mukaan operaatio jatkuu valitettavasta tapahtumasta huolimatta niin kuin on suunniteltu.
Muunlaista linjausta hallitus tuskin voisi ottaa leimautumatta rintamakarkuriksi. Ovathan esimerkiksi virolaisten ja tanskalaisten miestappiot olleet Afganistanissa huomattavasti raskaammat.
Pääosa suomalaisjoukosta palvelee Ruotsin johtamassa osastossa Mazar-i-Sharifissa. Aiemmin seutua pidettiin suhteellisen rauhallisena. Nyttemmin turvallisuustilanne on heikentynyt monestakin syystä.
Suomalaisten partioima Samanganin maakunta on aluetta, josta YK:n valtuuttaman ja Naton johtaman Isafin ”kansallistamisen” on määrä käynnistyä. Sinne ollaan rakentamassa tukikohtaa afgaaniarmeijalle, jolle turvallisuuden ylläpitovastuu pitäisi lähikuukausina siirtää.
Vallanvaihdon valmistelu vetää maalitaulun tavoin puoleensa taleban-kapinallisia, joita kansainväliset joukot ovat ryhtyneet samaan aikaan ajamaan Etelä-Afganistanista muualle. Paine purkautuu pohjoiseen, mikä käytännössä tarkoittaa, etteivät ruotsalaissuomalaisten rauhanturvaajien turvallisuusriskit vastaisuudessa ainakaan vähene.
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen mukaan Isaf-miehistöjen turvallisuuteen ja kaluston varusteluun on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota.
Vahinko vain, että uudet, väkivahvasti panssaroidut RG 32M -partioautot ovat yhä kotimaassa. Ne saadaan toiminta-alueelle aikaisintaan keväällä (HS 16.2.). Tiistaina tienvarsipommiin ajaneen partion kannalta se on liian myöhään.
Afganistanista on jo ehditty povata huhtikuun eduskuntavaalien teemaa. Aiheen poliittinen jännitteisyys juontuu Isafin poikkeuksellisuudesta: rauhanturvaajamaa Suomesta on tullut tahtomattaan sodan osapuoli, joka taistelee Naton ja Afganistanin hallituksen rinnalla talebaneja vastaan.
Afganistanista vetäytymistä vaativien joukko on kirjava ja ulottuu vasemmistoliitosta puolustusvoimien entiseen komentajaan.
Kansainvälisen yhteisön vastuullisena jäsenenä Suomen olisi vaikea uskottavuuttaan menettämättä vetäytyä Isafista juuri, kun toiminnan painopiste on siirtymässä kohti siviilikriisinhallintaa, jossa maamme on aina osoittanut erityistä osaamistaan.
