Suomen Pankin pääjohtajan ja johtokunnan jäsenten nimitykset ovat kautta itsenäisen Suomen historian olleet suuren mielenkiinnon aihe. Vielä viime vuosikymmenen alussa nimitykset ja nimittämättä jättämiset aiheuttivat järistyksiä politiikan ylimmillä tasoilla.
Maanantaina päättynyt hakuaika keskuspankin pääjohtajan virkaan ei enää synnyttänyt suuria intohimoja. Pankkivaltuusto esittää helmikuun lopulla pääjohtaja Erkki Liikaselle seitsemän vuoden jatkokautta. Yhtä varmasti tasavallan presidentti Tarja Halonen hänet virkaan nimittää.
Muita johtokunnan jäseniä ei presidentti enää nimitäkään.
Liikasen jatkokauden varmistuminen on ollut käytännössä varma asia jo hyvän aikaa. Vankkureiden vetäjää ei hevin vaihdeta, jos ensimmäinen vetovuoro on sujunut hyvin.
Pankkivaltuutetut ovat todenneet, että hyvin on mennyt, vaikka julkisuteen on tihkunut kitkeriä kommentteja työilmapiirin laadusta.
Valintaprosessi ei tälläkään kertaa ollut kovin tyylikäs, kuten hakijalista todistaa. Liikasen valinnan varmuus karkotti potentiaalisia ehdokkaita, joita ei muutenkaan jonoksi asti ole.
Pääjohtajan valinnan ei enää pitäisikään nostattaa suuria sisäpoliittisia kiistoja, sillä euroajan koittamisen ja itsenäisen valuuttapolitiikan väistymisen myötä pääjohtajan tärkein työmaa on Euroopan keskuspankin EKP:n neuvosto.
EKP:n sivukonttoritoimintojen, tutkimuksen ja tilastoinnin johtaminen sujuu matalammalla profiililla.
Talouspoliittinen vaikuttaja Suomen Pankin pääjohtaja edelleen on – juuri EKP:n rahapoliittisen vallan, hintavakauden vartijan ja euron aseman suojelijan roolien kautta. Analyytikkojen mukaan Liikanen on tukenut lojaalisti EKP:n pääjohtajan Jean-Clauden Trichet’n linjaa.
Liikasen nimi on tavan takaa ollut esillä myös Trichet’n seuraajaspekulaatioissa. Spekulaatiot ovat kiihtyneet, kun vahvin seuraajakandidaatti, Saksan keskuspankin pääjohtaja Axel Weber ilmoitti eroavansa nykyisestä tehtävästään. Lokakuussa aloittavan uuden EKP-johtajan nimi on vielä arvoitus.
Liikasen EKP-pesti olisi Suomelle erittäin arvokas saavutus. Talouslehtien nimipelistä ei kuitenkaan kannata liikoja innostua. Euromaista löytyy häntä kokeneempia ja koulutetumpia pankkiireja. Entinen demaripoliitikko tuskin tulee kyseeseen edes kompromissiehdokkaana, vaikka edustaakin euromaiden kovaa ja tervettä ydintä.
Keskuspankki on isoille euromaille elintärkeä talouspoliittinen kumppani.
Saksa ja Ranska vahtinevat loppuun saakka, että EKP:n ruoriin valitaan henkilö, joka täyttää kummankin maan – usein ristiriitaiset – toiveet.
Keskuspankin vahva liittovaltiomainen rooli on erityisen tärkeä juuri Saksalle, joka Ranskan tuella ajaa euromaiden talous-, finanssi- ja eläkepolitiikan yhtenäistämistä.
Liikanen saanee rauhassa keskittyä toimintaan EKP:n neuvostossa. Euroalueen kriisi ja kahtiajaon uhka takaavat, ettei aika käy sielläkään pitkäksi.
