Unkari aloittaa huomenna historiansa ensimmäisen EU-puheenjohtajuuden. Vuonna 2004 unioniin liittyneistä maista se on Slovenian ja Tshekin jälkeen kolmantena isännöimässä puolivuotista vetovuoroa.
Puheenjohtajuuden onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä on liuta. Joskus maailman meno muuttaa asialistan suunnitellusta ja valmistellusta tyystin toisenlaiseksi. Sisäpolitiikalla sekä demokratian, hallinnon ja ulkopoliittisen osaamisen perinteillä on niilläkin vaikutusta.
Kuten Suomen ensimmäinen puheenjohtajuus vuonna 1999 osoitti, jäsenyysvuosien määrällä ei hyvän tuloksen saavuttamisessa ole välttämättä suurta merkitystä.
Vuonna 2008 Slovenia onnistui kohtalaisesti, kun taas sisäpolitiikassa ja EU-suhteessaan kompuroinut Tshekki vuotta myöhemmin epäonnistui pahoin.
Puheenjohtajuuden merkitys on sitten Lissabonin sopimuksen voimaantulon muuttunut ratkaisevasti. Pysyvä puheenjohtaja eli presidentti vastaa Eurooppa-neuvoston kokouksista. Ulkoministeri puolestaan johtaa omaa sektoriaan suvereenisti.
Silti puheenjohtajuudella on suuri merkitys unionin rutiinien pyörittämisessä, neuvostojen ja epävirallisten kokousten johtamisessa ja EU:n mandaatilla toimimisessa.
Unkarin tapauksessa ennusmerkit ovat kehnoja. Se on vaarassa kokea Tshekin kohtalon.
Hallitusvaltaa käyttävä, oikeistokansallinen Fidesz-puolue on menestynyt hyvin parlamentti- ja kunnallisvaaleissa. Valtaansa pönkittääkseen pääministeri Viktor Orbanin johtama hallitus on säätänyt demokratialle vieraan medialain, joka delegoi median valvonnan puolueen miehittämälle valvontaneuvostolle.
Valvontaviranomainen ohjeistaa tiedotusvälineitä, valvoo uutisten tasapuolisuutta, voi tarvittaessa esittää 730 000 euron sakkoja tasapuolisuutta loukkaavasta tiedonvälityksestä ja murtaa halutessaan toimittajien lähdesuojan.
Unkarissa vallan ja sen vahtikoiran suhteissa on yhä paljon parantamisen varaa. Uuden lain hinta on kuitenkin aivan liian kova. Siinä tingitään yhdestä demokratian kulmakivestä.
Unkarilla pitäisi olla tuoreessa muistissa, mitä sananvapauden rajoittaminen tarkoittaa.
Uudelle puheenjohtajalle on laiha lohdutus, että unionissa on Italian kaltaisia perustajajäseniä, jotka lehdistövapauden mittareilla sijoittuvat EU-listausten hännille. Puheenjohtajan on voitava katsoa itseään peiliin ottaessaan kantaa esimerkiksi Venäjän, Valko-Venäjän, nykyisten hakijamaiden tai vaikkapa Kiinan demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja median vapauteen.
Medialaki on saanut ankaraa kritiikkiä EU:lta ja sen jäsenmailta, lehdistöjärjestöiltä, Etyjiltä, kansainvälisiltä viestimiltä ja maan oppositiolta. Parlamentin hyväksymisestä huolimatta Unkarilla on vielä mahdollisuus perääntyä EU:n arvoille vieraan lain täytäntöönpanosta.
Sitä mahdollisuutta kannattaisi käyttää, jotta Unkari osoittaisi olevansa puheenjohtajan tehtävien tasalla.
