elevisio oli vielä sivuroolissa suomalaisten joulun 1960 vietossa. Ohjelmaakin oli vain aattona, ainakin TS:ssa oli seuraavat ohjelmatiedot vasta 27. päivälle. Televisio ei kuulunut perinteiseen joulunviettoon, mutta radio oli sen olennainen osa.
Ehkä odotetuin aaton ohjelma oli Taatan joulupakina, joka kuultiin lahjojen avaamisen jälkeen klo 20.00–20.10. Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpään pakina, jota myös joulusaarnaksi sanottiin, oli jokavuotinen ohjelma vuosina 1945–1963.
Taata kertoi usein lapsuus- ja nuoruusvuosiensa Myllykolusta ja Töllinmäestä Hämeenkyrössä. Jouluna 1960 oli rohjettu tehdä sellainen muutos, että lapset saivat kysellä Taatalta entisaikojen joulun vietosta. Valokuvissa Taatalla oli harmaa tuuhea parta, kalottilakki kuin Väinämöisellä ja hampaita vähänlaisesti.
Radiosta kuultiin Joulurauhan julistus Suomen Turusta, ja sen jälkeen Sulo Saarits lauloi Taas kaikki kauniit muistot...
Iltapäivän ohjelmiin kuuluivat Kuusta koristeltaessa, Kynttilät syttyvät Hietaniemen hautausmaalla ja Jouluaaton rukous.
Joulukonsertin solistina illalla oli Mauno Kuusisto. Muu musiikkiohjelma oli joululauluja ja klassista musiikkia. Jouluyön konsertti kesti kello yhteen yöllä. Vasta sen jälkeen kuultiin Maamme.
Kyllä aaton tv-ohjelmakin kelpasi. Illalla oli Kamerakierros kylissä ja kaupungeissa, Eurovision välittämä Joululauluja kautta Euroopan sekä Charles Dickensin tarinasta elokuva Saiturin joulu.
Alfred Hitchcockin jännityselokuva Psyko tuli Turkuun Ritz-teatteriin jouluksi 1960. Alkuvuodesta valmistunut elokuva oli jo maailmankuulu, Suomessakin. Siitä oli viikkomedia pitänyt huolen.
Turun Sanomien ensimmäinen mainos 22.12. lupasi jotain aivan erikoista. ”Huomenna! Jännärikuningas yllättää. Sietämätön, pirullinen – poikkeuksellisen älykäs. Tulkaa ajoissa, sillä ketään – ei sitten ketään päästetä sisään näytännön alettua. Näin tahtoo itse Hitchcock!”
Psykon juoni oli varjeltu salaisuus. Hitchcock oli kieltänyt katselijoita paljastamasta juonta ystävilleen ja tuttavilleen, sillä ”meillä on vain yksi loppu tässä elokuvassa. Jos paljastatte sen, menettävät he sen nautittavan kauhuelämyksen, jonka olette itse juuri kokeneet.”
Hitchcock kertoi leikkivänsä yleisön kanssa kissa ja hiiri -leikkiä: ”Sen on annettava maistaa pieni pala herkkua mutta sitten se on jätettävä ihmettelemään jännittyneenä, mahtaako se saada vielä palan sitä ja kuinka suuren.”
Hitchcockin toiveet tuntuivat toteutuvan. Juonesta ainakin TS kertoi vain sen että, pääosaa näyttelevä Anthony Perkins esittää ”liiaksi äitinsä vaikutuksen alaisena olevaa nuorta miestä”.
Minulle on jäänyt muistikuva, että pääsin tuohon K16-elokuvaan vanhemman henkilön seurassa. Lopussa shokki oli täydellinen; elokuvan jo nähneet kaverit olivat totelleet Hitchcockin määräystä.
Joulun 1960 ehdottomasti suosituin äänilevy oli italialaispoika Robertino Loretin laulama O Sole Mio. Komeetan lailla vuoden 1960 syksyllä laajaan suosioon noussut poikatähti (syntynyt 22.10.1946 Roomassa) vieraili Helsingissä joulun alla ja esiintyi tv-ohjelmassa.
Turussa Robertino esiintyi ensi kertaa Turun Messuilla 1961 ja toistaiseksi viimeistä kertaa keväällä 2010 yksityistilaisuudessa.
Kerrotaan, että Robertino herätti huomion jo 10-vuotiaana laulavana pizzerian lähettinä. Tanskalainen tv-guru kuuli hänen laulavan Rooman olympialaisten aikana. Robertino pääsi esiintymään Kööpenhaminan Tivoliin ja tämä esitys nähtiin Pohjoisvision kautta Suomessakin.
Robertinon alkuaikojen suosikkilevyjä olivat myös Santa Lucia ja Romantica.
Kirjoittaja on filosofian maisteri.
