Hyvinvointivaltion ylläpidosta ja sosiaaliturvan rahoittamisesta on helppo ennakoida huhtikuun eduskuntavaalien keskeistä teemaa. Joululomille valmistautuville poliitikoille ja järjestöaktiiveille voi suositella luettavaksi keskiviikkona julkaistua Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Suomalaisten hyvinvointi 2010 -raporttia, josta löytyy monenlaisia eväitä vaalitaistelun varalle.
Suomi on monella mittarilla maailman kärkimaita kilpailukyvyssä, koulutuksen tasossa, korruption vähäisyydessä, avoimuudessa ja yleisessä hyvinvoinnissa. Myös THL:n raportissa todetaan, että terveystilanne on kohentunut ja elämänlaatu on korkea aina vanhuusikään saakka.
Bruttokansantuotteen kasvua kuvaavat mittarit eivät kerro likimainkaan kaikkea väestön hyvinvoinnista. Raportti nostaa esiin huolen eriarvoisuuden kasvusta. Köyhimmällä väestönosalla menee entistä huonommin.
Tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat kuluneen 15 vuoden aikana jatkuvasti kasvaneet.
Työttömyys, työkyvyttömyys, toimeentulotuella olo ja alhainen koulutustaso ovat hyvinvoinnin riskitekijöitä. Tukalimmassa tilanteessa ovat 18–25-vuotiaat työttömät, heikosti koulutetut nuoret ja yli 80-vuotiaat. Erityisen hälyttävältä kuulostaa, että köyhyysrajan alapuolella eläviä lapsia on saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella.
Yhteiskunnan turvaverkot pitävät huolta välttämättömistä perustarpeista, mutta eriarvoisuuden kasvuun on silti suhtauduttava vakavasti. Köyhyys, huono terveys ja työttömyys kietoutuvat ongelmina toisiinsa. Eriarvoisuus heikentää yhteiskuntaa, talouden dynamiikkaa, yhteenkuuluvuutta ja lisäksi tuhlaa lahjakkuuksia.
Raportti pelkistää, kuinka tärkeä tekijä työ on suomalaisten elämänlaadulle. Suomalaiset arvostavat työtä ja työn tekemistä.
Johtopäätöksenä esitetään, että väestön hyvään koulutustasoon on panostettava ja että nuorten pääsyä kiinni työelämään on tuettava kaikin tavoin. Johtopäätöksiin on vaikea väittää vastaan. Työ on useimmiten parasta sosiaaliturvaa.
Raportti antaa vankkumattoman tuen hyvinvointivaltion mallille ja julkisrahoitteiselle sosiaaliturvalle. Tässäkin selvityksessä kansalaiset ovat valmiita varmistamaan sosiaaliturvan tason vaikka veroja korottamalla.
Sosiaali- ja terveyssektori nielaisee yli puolet kaikista julkisista menoista. Huoli niiden kattamisesta on perusteltu aikana, jolloin julkista taloutta yritetään kovalla kädellä tasapainottaa.
On selvää, että nousevien kustannusten ja vähenevien resurssien oloissa hyvinvointivaltion mallia on voitava päivittää etsimällä uusia palveluiden tuottamistapoja ja uudistamalla rakenteita. Yhtä selvää on, että päivitys ei voi tarkoittaa yhteiskunnan liitoksia natisuttavaa eriarvoisuuden kasvua.
Raportin sanoin hyvinvoinnin ydin on edelleen hyvä terveys ja turvattu toimeentulo.
