Pääkirjoitus

Pienten askelten politiikkaa

Mielenosoittajat vaativat maailman johtajia lunastamaan lupauksensa globaalista ilmastorahastosta.
Mielenosoittajat vaativat maailman johtajia lunastamaan lupauksensa globaalista ilmastorahastosta.

Kööpenhaminan vuoden takaisesta ilmastokokouksesta uskaliaimmat odottivat läpimurtoa, joka määrittelisi sitovat päästörajat niin teollisuusmaille kuin kehittyville talouksille.

Kokouksen loppuasiakirja kalskahti komealta. Ilmaston lämpeneminen haluttiin pysäyttää kahteen asteeseen. Kehitysmaille luvattiin pika-apuna 30 miljardia dollaria vuosittain vuoteen 2013 saakka päästöjen vähentämiseen. Vuoteen 2020 mennessä rahoitus piti nostaa sataan miljardiin dollariin. Sovittiin myös päästöjen raportointijärjestelmästä ja leikkaamissuunnitelmista.

Uljas asiakirja jäi sanahelinäksi, kun siitä ei tullut osanottajamaita sitovaa. Yli 140 maata ilmoitti kuitenkin päästövähennystavoitteensa.

Meksikon Cancunissa yli 180 maan kokous yrittää parantaa siitä, mihin Kööpenhaminassa jäätiin. Asiantuntijoiden mukaan odotettavissa on korkeintaan pieniä edistysaskeleita – toivottavasti edes niitä.

Teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien intressit eivät ole juuri vuoden aikana lähentyneet. Teollisuusmaat ajavat kattavaa sopimusta valvontajärjestelmineen, kun taas kehitysmaat haluaisivat teollisuusmaiden kantavan vastuun päästövähennyksistä Kioton sopimuksen tyyliin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Etenkin Kiina ja Intia tuntuvat vieroksuvan tiukkaa valvontaa.

Mikäli YK-vetoista ilmastopolitiikkaa halutaan ylläpitää, Cancunin kahden viikon kokouksesta kaivataan hyviä uutisia. Sellaisia voisivat olla päätökset nousevien talouksien ilmastotoimien läpinäkyvyyden parantamisesta ja päästövähennysten rahoitusmalleista.

Tämänkaltaisella pienten askelten taktiikalla YK:n ilmastopolitiikka voisi pysyä hengissä Etelä-Afrikassa pidettävään seuraavaan jättikokoukseen saakka. Jos tuloksia ei sielläkään saada aikaan, YK-vetoisen sopimisen aika on ilmastoasioissa auttamatta ohi.

Teollisuusmaiden ja samalla Euroopan unionin jäsenten tavoitteena on YK:n alainen kattava ja sitova sopimus. Se olisi ihanteellinen ratkaisu, mutta valitettavan kaukana juuri tämän päivän todellisuudesta. Globaali talouskriisi ei ole sovun saavuttamista helpottanut.

EU on sitoutunut kasvihuonekaasujen 20 prosentin vähennykseen vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tavoitteitaan ovat julkistaneet myös Yhdysvallat ja Kiina. Jos lämpötilan nousu halutaan rajoittaa kahteen asteeseen, valitettavasti nämäkään lupaukset eivät riitä.

On erinomaista, että EU haluaa näyttää suuntaa ilmastotalkoissa.

Todellisiin tuloksiin vaaditaan kuitenkin Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Venäjän, Kanadan ja Brasilian kaltaisten maiden vankkaa sitoutumista.

Vaikka marraskuiset pakkaset eivät ehkä patista ajattelemaan maapallon lämpenemistä, valtaosa tietokonemalleista todistaa vääjäämättä lämpenemisen puolesta. Valitettavasti neuvotteluissa on kantapään kautta opittu, että faktat saavat väistyä maaryhmittymien etujen tieltä. Ilmastopolitiikassakin pääpaino on yhdyssanan jälkimmäisellä osalla.