Pääkirjoitus

Kipsistäkö pelastusrengas

Kustannustehokkuudesta huolimatta tuskin yksikään maanviljelijä lähtee kipsiä kippaamaan tiluksilleen ilman korvausta.
Kustannustehokkuudesta huolimatta tuskin yksikään maanviljelijä lähtee kipsiä kippaamaan tiluksilleen ilman korvausta.

Itämeren vakavan ympäristötilanteen aito tunnustaminen rantavaltiossa synnyttää uusia innovaatiota nopeaan tahtiin. Viimeisimpiin lukeutuu kipsin levittäminen savipelloille.

Menetelmällä lasketaan voitavan vähentää esimerkiksi fosforipäästöjä jopa 70 tonnia vuodessa. Luku on monella mittarilla huippuluokkaa. Suomi on sitoutunut vähentämään vuodessa noin 120 fosforitonnia – toistaiseksi rikollisen kehnoin tuloksin.

Yara Suomen ja ympäristö- sekä maatalousalan tutkijoiden yhteistyönä kehittämä kipsi-innovaatio vaatii kriittistä tarkastelua. Jatkokäsitelty Siilinjärven kipsi levitetään pellolle, jossa maan ominaisuudet muuttuvat paremmin fosforia sitoviksi. Fosforia puolestaan tarvitaan kasvun tärkeänä tekijänä. Lisäksi kipsitutkimuksessa selvisi, että peltomaan suola- ja kalsiumpitoisuudet kasvoivat toivotusti.

Ilmaista tämän ihmekipsin levittäminen savipohjaisille pelloille ei kuitenkaan ole. Saaristomeren valuma-alueen pelloista on noin 55 prosenttia eli 100 000 hehtaaria käsittelylle sopivaa alaa. Maatalouden tutkimuskeskuksen laskelmien mukaan levitys maksaisi reilut 70 euroa hehtaarilta. Kokonaisuutena reilun seitsemän miljoonan euron toimenpide ei ole suuri summa Saaristomeren ja Itämeren pelastustalkoissa. Käsittely joudutaan kuitenkin uusimaan todennäköisesti 3–4 vuoden välein.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kustannustehokkuudesta huolimatta tuskin yksikään maanviljelijä lähtee kipsiä kippaamaan omille tiluksilleen ilman korvausta. Ympäristötukea joudutaan kuitenkin odottamaan ainakin muutamia vuosia. Vaikka tulokset on testattu Suomen ympäristökeskuksessa, Maatalouden tutkimuskeskuksessa ja TTS tutkimuksessa, valtion rattaat eivät pyörähdä nopeasti tuen realisoimiseen. Ja vaikka kuinka kipsin levitystä pelloille mainostetaan ympäristötekona, samalla on asiallista muistaa, että lannoitejätti Yara pyrkii tekemään voittoa ongelmallisella jätteellään.

Tutkimustuloksissa paljastui myös reunaehtoja kipsin levittämiselle. Käsittely nostaa valumaveden sulfaattipitoisuutta, joka puolestaan heikentää järvien kykyä sietää ravinnekuormitusta. Siis järvien läheisyyteen ei kipsikippauksilla ole asiaa. Entä Varsinais-Suomen jokimaisemiin?

Sulfaatti ei aiheuta ravinneongelmia merivedessä. Tutkimukset eivät mainitse mitään jokien suistoalueiden lähes järvimäisiä olosuhteita. Näiltä osin tarkennukset tai lisätutkimukset ovat enemmän kuin aiheellisia.

Haaste on myös se, mihin ongelmaan kipsilevityksillä pyritään vastaamaan. Fosforivalumat syntyvät voimakkaasta lannoitteiden käytöstä ja kipsillä pyritään tuota ongelmaa parantamaan.

Jos lannoitteiden tehokäyttöön ei saada tolkkua, kipsillä voidaan taistella vain maatalouden tuottaman ravinnekuormituksen oireita, ei itse tautia vastaan.

Innovaatiota tarvitaan monessa muussakin maatalouden tuotantoketjun kohdassa ennen kuin Itämeren syvänteissä voidaan huokaista helpotuksesta. Vaikka kipsin levitykseen liittyvät omat rajoitteensa ja käyttö vaatii seurantatutkimusta, on ajatus oikean suuntainen.

Yksityinen ja julkinen sektori etsivät Itämeren pelastuskeinoja yhteistyössä. Odotettavissa onkin vastaavanlaisia tuloksia muun muassa meriturvallisuuden osalta aivan lähiaikoina.