Pääkirjoitus

EU:n urheiluohjelmaa odotellessa

Nykyaikaisten olympialaisten perustaja Pierre de Coupertin totesi aikanaan, että ”urheilu on osa jokaisen naisen ja miehen perintöä, eikä sen puutetta voi mitenkään korvata”.

Olympialiikkeen hengessä EU:n komissio on laatinut niin sanotun Urheilun valkoisen kirjan, jossa urheilu määritellään seuraavalla tavalla: kaikki vapaamuotoinen tai järjestetty liikunta, jonka tarkoituksena on fyysisen kunnon ja henkisen hyvinvoinnin ilmaiseminen tai parantaminen, sosiaalisten suhteiden solmiminen tai tulosten saavuttaminen kaiken tasoisissa kilpailuissa.

Aloitteessaan komissio käsittelee kattavasti urheiluun liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on antaa strategista suuntaa urheilun asemalle Euroopassa, rohkaista keskustelua tietyistä ongelmista, vahvistaa urheilun näkyvyyttä unionin päätöksenteossa ja parantaa yleistä tietoisuutta alan tarpeista ja erityispiirteistä.

Viime vuoden joulukuussa voimaan astunut Lissabonin sopimus antoi EU:lle toimivaltaa Urheilun valkoisen kirjan päämäärien toteuttamiseksi. Urheiluväki, joka on oikeastaan Euroopan suurin kansanliike, on vesi kielellä odottanut komissiolta asian eteenpäin viemistä, mutta kuluneen vuoden aikana ei ole tapahtunut juuri mitään.

EU:n urheiluohjelma on valitettavasti jämähtänyt komissioon, koska rahoja ohjelmaan toteuttamiseen ei kuulemma ole. Samanaikaisesti EU:lla on kyllä osoittaa rahaa satoja miljoonia euroja tupakan viljelyn tukemiseen, ja toisaalta tupakoinnin vastaiseen valistuskampanjaan.

Urheiluhenkisten eurooppalaisten mielestä paljon tärkeämpää olisi sijoittaa yhteisiä varojamme kunnon urheiluohjelman toteuttamiseen.

Eurobarometrin mukaan kun noin 60 prosenttia Euroopan kansalaisista osallistuu säännöllisesti urheilutoimintaan joko itsekseen tai urheiluseuroissa, joita on noin 700 000.