Pääkirjoitus

Kolmen koalitio ylireagointia

Eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön (kok) mielestä kansainvälinen finanssikriisi on lisännyt tarvetta hallituksen parlamentaarisen pohjan vankentamiseen. Hän antaa ymmärtää, että kevään eduskuntavaalien jälkeen on syytä harkita ministeristön muodostamista kolmen suurimman puolueen pohjalle.

Niinistön tavassa ilmaista ajatuksiaan on runsaasti koivistomaista fundeerausta, jonka tulkitsemisessa on tunnetusti omat riskinsä. Puhemiehen mukaan ”olosuhteet eivät ole työntäneet kolmen suuren mahdollisuutta kauemmaksi” siitä, miten hän vuosi sitten arvioi samaa aihetta.

Keskusta, kokoomus ja Sdp ovat 1970-luvun lopulta lähtien olleet Niinistön mainitsema isoisten trio. Niiden yhteinen kannatus on ollut vaaleista vaaleihin niin laaja, että hallituskoalitioon on riittänyt kahden mukanaolo. Kolmas on jäänyt vahvistamaan oppositiota, jonka roolia parlamentarismissa ei pitäisi vähätellä.

Suomen edustuksellisen demokratian erityispiirteisiin kuuluivat aina 1990-luvulle asti määräenemmistösäännökset, jotka olivat omiaan vahvistamaan opposition ja heikentämään hallituksen asemaa. Vasta Esko Ahon lamahallituksen onnistui ajaa läpi parlamentarismia jähmettäneiden säännösten purkaminen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nykyoloissa on vaikea kuvitella – sotatilaa lukuunottamatta – mitään kriisiä, joka vaatisi hallitukselta Niinistön haikailemia ylileveitä parlamentaarisia hartioita. Keskustalla ja kokoomuksella on eduskunnassa jo kahdestaan yksinkertainen enemmistö. Jos mukaan lasketaan Sdp:n paikat, päästään yli 2/3 majoriteettiin.

Vaikka gallup-mittaukset ennakoivat keskustalle, kokoomukselle ja Sdp:lle kevään vaaleissa alenevaa kannatusta, kolmen kärjessä ne pysyvät. Perussuomalaisten rynnistys muuttaa korkeintaan niiden vaihtoehtojen joukkoa, josta seuraavan hallituksen niin sanotut tukipuolueet valitaan.

Poliittisen järjestelmämme on povattu kulkevan kohti 3 - 5 nykyistä tasavahvemman puolueen valtarakennetta. Trendi epäilemättä vahvistuu, jos europarlamentaarikko Timo Soinin johtama perussuomalaiset onnistuu kasvamaan pysyvästi yli kymmenen prosentin puolueeksi.