Pääkirjoitus

Virkistävän erilainen raportti

Jos kaikenkarvaisten komiteoiden, toimikuntien, valiokuntien ja työryhmien raporteista koskaan mitään valmista on syntynyt, ainakin Suomen maabrändivaltuuskunnan esityksistä pitäisi syntyä.

Raportissa kuivakkuus, paperinmakuisuus ja byrokraattinen pönötys loistavat vahvasti poissaolollaan. Harvoin niin abstraktista aiheesta kuin Suomi-kuva on onnistuttu tuottamaan yhtä konkreettinen ja arkirealismiin ankkuroitunut toimintaohjelma.

Parasta Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan johtaman valtuuskunnan raportissa on tapa, jolla vaativaan tehtävään tartutaan.

Menneisyyden sankaritekojen ja tulevaisuuden haaveiden sijasta liikkeelle lähdetään suomalaisten todennetuista vahvuuksista. Maabrändin rakentaminen on lyhyesti sanottuna näiden vahvuuksien monipuolista hyödyntämistä.

Miksi Suomi ei profiloituisi puhtaalla vedellä, joka on kautta maapallon yhä arvostetumpi niukkuushyödyke. Tai laadukkaalla opetuksella ja koulutusjärjestelmällä, joiden maine on kiirinyt kauas. Tai sillä, että meitä erottaa muista kansakunnista ”tietty ratkaisukeskeinen toimintatapa”, kuten Ollila luonnehti.

Valtuuskunta on listannut kymmenittäin asioita, osaamista ja ominaisuuksia, jotka kelpaavat maamielikuvan rakennuspuiksi. Toimenpanon se konkretisoi 34 tehtäväksi eri alojen edustajille poliitikoista ja työnantajista, ravintoloitsijoihin, koululaisiin ja isovanhempiin.

Uuden uljaan Suomi-kuvan luominen jää siis kaikkien kansalaisten ja elämänpiirien kontolle, ei enää vain Sibeliukselle, saunalle ja formulakuljettajille.

Sisua tarvitaan vastakin. Sillä varmistetaan, ettei brändityöryhmän briljantit ehdotukset jää pölyttymään alakuloiseen mappiin Ö.