Pääkirjoitus

Siipirikkonakin vahvoilla

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on vajaassa vuodessa kokenut politiikan aallonharjan ja pohjamudan. Vielä tammikuussa häntä pidettiin ykkösehdokkaana keskustan seuraavaksi puheenjohtajaksi ja sitä kautta pääministeriksi.

Sitten hän teki ällistyttävän nopean liikkeen ja ilmoitti TV1:n Ykkösaamussa, ettei lähdekään ehdolle puheenjohtajaksi. Heräsi epäilyjä, oliko Lehtomäkeä painostettu puolueessa luopumaan jonkun muun, kenties lopulta valitun Mari Kivimäen hyväksi. Todennäköisimmin Lehtomäki kuitenkin oli vain rehellinen, kun hän sanoi luopuneensa perhesyistä.

Äitiyslomalta keväällä 2008 ministeriksi palannut Lehtomäki sai luontoväen silmilleen hyväksyessään hotellin laajennuksen Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa. Muutama vihreäkin kurkkasi kiukkuisena hallituksen suojavaatteen alta, kun Lehtomäki ilmoitti kannattavansa Kollajan tekoaltaan rakentamista, laskettelurinteitä suojelualueelle ja Soklin radan rakentamista Natura-alueen läpi.

Laajempaan ryöpytykseen Lehtomäki on joutunut vasta vaalikauden viimeisen syksyn mittaan. Perheen omistuksista Taivalvaaran kaivosyhtiössä nousi kohtuutonkin ajojahti. Finanssivalvonta ei löytänyt Lehtomäen toiminnassa huomautettavaa. Jättiuutinen olisi ollut, jos ympäristöministerillä olisi ollut tarkkaa ennakkotietoa nikkelin maailmanmarkkinahinnan hyppäyksistä.

Jätevesiasetus pysyy yhä Lehtomäen riippana jopa keskustaväen silmissä. Siitä huolimatta hän on vahvoilla tulevissa eduskuntavaaleissa Uudellamaalla. Hänen asemansa kestää myös puolueessa.

Jos keskusta istuu seuraavassa hallituksessa, Lehtomäkeä tuskin vastoin hänen omaa tahtoaan sivuutetaan ministereitä listattaessa. Alle 40-vuotias perheenäiti tähyää kuitenkin jo tehtäviä politiikan ulkopuolelta. Näin hän saisi hieman etäisyyttä omasta mielestään kahteenkin keskustaa kiusaavaan ongelmaan: eliittiin ja tiedotusvälineisiin.