Pääkirjoitus

Vanhat saavutukset eivät lämmitä

Sdp pyrkii takaisin valtaan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja puoluesihteeri Mikael Jungnerin vähemmän perinteikkäällä työväenpuolueen sanomalla.
Sdp pyrkii takaisin valtaan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja puoluesihteeri Mikael Jungnerin vähemmän perinteikkäällä työväenpuolueen sanomalla.

Hyvä sanoma, jota kansa ei ymmärrä tai hyväksy. Vika on silloin vastaanottajissa eli kansassa ja viestin välittäjissä eli mediassa.

Hieman tähän tapaan on lupa tulkita Suomen sosialidemokraattisen puolueen piirijohtajille tehdyn kyselyn tuloksia (TS 19.11.).

Sdp on vuoden 2003 eduskuntavaaleista lähtien joutunut etsimään kadonnutta kannatustaan, joka vuosituhannen ensimmäisissä mittauksissa hipoi 30 prosentin ruotsalaislukuja. Oppositiotaipaleen ei pitänyt kestään yhtä kautta enempää. Mielipidetiedustelujen valossa on täysin mahdollista, että vallan kammarit pysyvät suljettuna vielä ensi huhtikuunkin jälkeen.

Sdp:n johtoa pelottaa, että Ruotsin tie voi olla meidänkin tiemme. Ruotsalaistoverit jatkavat oppositiossa – toki edelleen maan suurimpana puolueena. Ennätyksellisen heikko tulos johti kuitenkin puheenjohtaja Mona Sahlinin eroon.

Oman sanomansa erehtymättömyyteen on helppo luottaa – tavallaan pakkokin. Peiliin katsominen on vaikeampaa.

Elinkeinoelämästä tuttu tulos tai ulos-periaate koskee myös puoluejohtoa. Johto on aina vastuussa menestyksestä, mutta joskus sekin voi joutua suurempien virtojen vietäväksi. Useimmissa Euroopan maissa virta on vienyt pois perinteisistä työväenpuolueista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pelkkä johdon vaihtaminen on heppoinen ratkaisu ongelmiin, jotka johtuvat maailman muuttumisesta tai joiden syy ei ole kenelläkään tarkkaan tiedossa.

Sdp on yrittänyt tunnistaa yhteiskunnan muutoksia. Se on tehnyt pesäeroa perinteiseen kannattajakuntaansa teollisuustyöväestöön. Uusi puoluejohto lähti hakemaan nousua poliittisesta keskustasta ja vihreydestä, samasta osoitteesta, mistä kaikki muutkin.

Eero Heinäluoma väistyi puheenjohtajan paikalta edellisten eduskuntavaalien tappion jälkeen. Uudistettu sanoma karkotti perinteistä kannattajakuntaa. Nyt Heinäluoma on taas puolueen oppositiopolitiikan näkyvin hahmo.

Yli vuosisadan mittainen ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen liitto rakoilee. Tuoreen tutkimuksen mukaan SAK:n jäsenten äänestysvarmuus on romahtanut. Enää 46 prosenttia SAK-laisista on varma, että aikoo ensi vaaleissa äänestää. Perussuomalaisten uskotaan olevan jo toiseksi suurin puolue SAK:n jäsenkunnan keskuudessa.

Kannatusmittausten perusteella uutta äänestäjäkuntaa ei ole löytynyt kadotettujen tilalle.

Vanhojen puolueiden sopeutuminen 2000-luvun luokkayhteiskunnan jälkeiseen ympäristöön on pahasti kesken. Konkreettisimmin se on huomattu Sdp:ssä.

Kukaan ei kiellä sosiaalidemokraattien ansioita suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Vanhoilla tulilla ei kuitenkaan voi kauan lämmitellä.

Vahvistaakseen tai edes säilyttääkseen asemiaan Sdp:nkin on vedottava 2010-luvun äänestäjiin. Kaikkia kosiskelevalla ympäripyöreydellä se tuskin onnistuu.

Voi käydä kuin puoluesihteeri Mikael Jungnerin entisessä Tölö Unga Sosialister -taustayhdistyksessä. Kukaan ei ole Töölöstä, sosialisti eikä enää kovin nuorikaan.