Mielipiteiden kolumnit

www.eroakirkosta.fi

Urpo Kivikari
Urpo Kivikari

tsikossa voi nähdä saatanallisen säkeen tai vaivattoman uloskäynnin yhteisöstä, johon liittymisestä itse ei ole päättänyt. Tänä syksynä tällä aiemminkin suositulla ulosmenotiellä on ollut liikennettä poikkeuksellisen paljon. TV2:n lokakuussa lähettämä homokeskustelu ja sitä seuranneet puheet ja tapahtumat ovat olleet kirkosta eroamisen viimeinen virike kymmenille tuhansille.

Kirkko murenee tosi- ja tapakristittyjen muodostaman ytimen ympäriltä. Jotkut tosiuskovat toivottavat tervemenoa kaiken kyseenalaistaville kulttuuri- ja nimikristityille, joista pääseminen ”puhdistaisi” seurakunnan. Kirkon työstä ja taloudesta vastuussa olevat puolestaan haluaisivat pitää eroalttiit jäsenetkin kirkon piirissä.

Eroajat toisivat veronmaksajina enemmän tuloja kuin aiheuttaisivat kuluja kirkon palveluiden käyttäjinä. Piispat Seppo Häkkinen ja Simo Peura ja eräät muut arvioivatkin lähtijöitä veronmaksajina todetessaan erobuumin alussa, että kirkon lapsityö ja diakonia nyt joutuvat vaaravyöhykkeeseen. Jos lapsilta ja köyhiltä leikataan talouden tasapainottamiseksi, vähemmän on paineita piispojen ja pappien lomautuksiin tai muihin säästöihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkkoa luonnollisesti kiinnostaa, miksi monet ovat jättäneet kirkon – ei vain viime viikkoina vaan useana vuotena. Sekä kirkon että vapaa-ajattelijoiden selvitykset ovat paljastaneet yleiseksi syyksi halun vapautua kirkollisverosta. Tämä selitys kuitenkin on mitäänsanomaton ilman jatkokysymystä, miksi eroaja on päättänyt olla maksamatta kirkollisveroa.

”Mikä hyvänsä uutinen – hyvä tai huono – kirkon kulmalta kuultuna on aina joillekin virike erota kirkosta.”

Voisiko kirkosta eroaminen johtua ateistien propagandasta? Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtajan esiintymisiä nähtyään tuskin kukaan uskoo, että hän – muutamine apulaisineen – onnistuisi käännyttämään yhtäkään kristittyä ateistiksi. Myös uusateistisen kirjallisuuden merkitys lienee meillä vähäinen.

Erojen ison määrän mahdollistaa se, että jäsenistä suuri osa on uskon puutteessa ja kovin höllästi kiinni kirkossa. Jokin henkilökohtainen seikka tai kirkkoa koskeva uutinen voi kypsyttää näiden ihmisten eropäätöksen. Kaikille myöskään ei kelpaa moni-ilmeisen kansankirkon idea. He eivät halua pysyä samassa yhteisössä itseensä verrattuna liian toisenlaisina pitämiensä ihmisten kanssa.

Mikä hyvänsä uutinen – hyvä tai huono – kirkon kulmalta kuultuna on aina joillekin virike erota kirkosta. Kirkkoa edustaviksi miellettyjen ihmisten lipsumiset totuudellisuudesta ovat erityisen tehokkaita karkotteita. Homokeskustelun tuoksinassa mokia on tullut niin korkeille kirkonmiehille kuin muillekin.

Joillekin kirkon jäsenille Päivi Räsäsen rehelliset mielipiteet mutta myös falskius ovat olleet yllyke erolle. Hän totesi homokeskustelussa avioliiton tarkoituksen olevan lasten synnyttäminen ja kasvattaminen isän ja äidin hoivassa, mikä hänestä todistaa homoliiton mahdottomaksi. Pitäisikö lapsettomat avioliitot mitätöidä ja kieltää avioliittoon vihkiminen hedelmällisyysiän ohittaneilta naisilta? Adoption ehkä joskus saava homopari ei raasta lasta isän ja äidin hellästä hoivasta vaan pelastaa hänet huonoista elinoloista.

Eroaallon jälkitunnelmissa kirkolliskokous on kokoontunut ja on pidetty seurakuntavaalit. Onkohan näillä tapahtumilla vaikutusta jäsenmäärään? Asioista värikkäästi keskustelleesta mutta maltillisesti päätöksiä tehneestä kirkolliskokouksesta ei ole jäsentilastojen heilauttajaksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kovaan kohuun ja vahvaan vaalipropagandaan nähden seurakuntavaaleissa äänestäneiden osuus (17 prosenttia) jäi vaatimattomaksi. Äänioikeuttaan käyttäneistä oletettavasti harva harkitsee eroamista kirkosta, vaikka oma ehdokas olisi jäänyt vaaleissa valitsematta. Vaikeampi on ennustaa, paljonko kirkolla tulevaisuudessa riittää tekemistä äänestämättä jättäneiden kanssa.

Kirjoittaja on kansainvälisen talouden emeritusprofessori.