Pääkirjoitus

Askel kohti uudistuvaa kirkkoa

Seurakuntavaalit olivat sikäli historialliset, että äänioikeus oli ensi kertaa kaikilla 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä.
Seurakuntavaalit olivat sikäli historialliset, että äänioikeus oli ensi kertaa kaikilla 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä.

Evankelisluterilaisten seurakuntavaaleja edelsi vilkkaampi yhteiskunnallinen keskustelu kuin vuosikymmeniin. Kansankirkkoa ravistellut homokiistely kääntyi uurnilla muutoksen, uudistusmielisyyden ja osallistuvan demokratian voitoksi.

Odotukset vaaliaktiivisuuden noususta ehtivät kasvaa jo siinä määrin, että 17 prosentin äänestysvilkkaus koetaan lieväksi pettymykseksi. Parannusta 2006 vaaleihin on valtakunnallisesti kuitenkin 2,5 prosenttiyksikköä, mikä on kelpo saavutus ja kielii uudenlaisen kiinnostuksen heräämisestä.

Osallistumisen trendi näkyi myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Silti täkäläinen äänestysprosentti 13,6 jäi selvästi koko maan keskiarvoa heikommaksi.

Tyypillistä kirkollisille vaaleille on osallistumisinnon suuri vaihtelu seurakunnasta, seurakuntayhtymästä ja jopa hiippakunnasta toiseen. Parhaimmillaan äänestysprosentti kipusi nyt lähes 50:een, mutta jäi heikoimmillaan alle kahdeksaan.

Oma lukunsa ovat ne kolmisenkymmentä seurakuntaa, joissa vaalit jätettiin järjestämättä, koska ehdokkaita oli yhtä monta kuin luottamushenkilöiden paikkoja. Sopuvaali säästää aikaa, vaivaa ja kuluja, mutta on kirkollisen demokratian kannalta ongelmallinen ilmiö.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen kokoonpanoon pääsivät ensi kertaa vaikuttamaan 16- ja 17-vuotiaat kirkon jäsenet. Historiallista mahdollisuutta käytti koko maassa on 14,9 prosenttia ja esimerkiksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä 13 prosenttia ikäryhmien äänioikeutetuista.

Vielä on ennenaikaista arvioida, oliko nuorimpien esiinmarssi rintamaltaan leveä vai kapea. Tulosta ei ole myöskään mahdollista verrata poliittisen järjestelmän vaaleihin, koska niissä äänestysikäraja on edelleen 18 vuotta.

Pääministeri Mari Kiviniemi kiitteli ilahtuneena nuorten aktiivisuutta. Hänen mukaansa se rohkaisee alentamaan äänestysikärajaa myös kunnallisvaaleissa.

Seurakuntien päättäjiksi näyttää valikoituneen aikaisempaa uudistusmielisempiä luottamushenkilöitä. Tämä näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupunkikeskuksissa.

Internetin vaalikoneissa eniten huomiota herätti kysymys ehdokkaiden suhtautumista samaa sukupuolten olevien rekisteröityihin parisuhteisiin. Turun ja Kaarinan seurakuntien uusista kirkkovaltuutetuista 59 prosenttia kannatti homoparien kirkollista vihkimistä tai näiden kirkollista siunaamista.

Vaikka homojen kohtelu on
vain yksi fundamentaalisen vanhoillisuuden ja liberaalin suvaitsevaisuuden mittari, se osoittaa varsin selkeästi
valittujen paikan kristillisyyden arvoulottuvuudella.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on oikeassa todetessaan, ettei vahvasti arvojännitteisissä vaaleissa ollut kyse vain sukupuolivähemmistöistä, vaan ”laajemmin sitä, mitä ihmiset kirkolta haluavat”.

Miten vaalitulos alkaa heijastua seurakuntien arkeen, nähdään hyvinkin pian.

Kokonaiskirkollisia seuraamuksia joudutaan odottamaan 2012 helmikuun jälkeiseen aikaan, jolloin uudet kirkkovaltuutetut ja seurakuntaneuvostojen jäsenet ovat päässeet vaikuttamaan kirkolliskokouksen kokoonpanoon.