EU:n komission esittämä 200 miljardin euron elvytysohjelma toimii vain, jos jäsenmaat pystyvät hoitamaan rahoituksen omiin taantumaa torjuviin toimiinsa. Tähän ei laajasti luoteta, sillä monien jäsenmaiden talous on kuralla hyvienkin vuosien jäljiltä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander arvioi, että "heikossa hapessa" olevien lisäksi on jäsenmaita, jotka panttaavat rahojaan (AL 27.11.).
Nuukailijoiden kärjessä on tietysti Saksa, jonka pitäisi osallistua elvytykseen ilmoittamaansa voimallisemmin. Liittokansleri Angela Merkel on kuitenkin sanonut, että 32 miljardin euron paketin pitäisi kattaa Saksan osuus yhteisistä pyrkimyksistä.
Suomi lukeutuu EU:ssa niihin hyväosaisiin, jotka saavat vielä halpakorkoista lainaa. Eri asia on, paljonko hallitus haluaa velkarahalla elvyttää. Se esitti viime viikolla palkkaverotuksen keventämistä ensi vuonna noin miljardilla eurolla. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mukaan tämä on Suomen osuus EU:n elvytyksessä. Myös pääministeri Matti Vanhanen on todennut, etteivät komission suositukset vaikuta suoranaisesti Suomen omiin, jo käynnissä oleviin elvytystoimiin.
Torstaina julkistettiin mittaustulokset sekä teollisuuden että kuluttajien luottamuksesta talouteen. Niiden mukaan luottamus on romahtanut 1990-luvun laman tasolle. Tulokset tuskin olisivat järisyttävästi myönteisempiä, vaikka niitä koskevat kyselyt olisi tehty vasta EU:n elvytysohjelman tultua julki. Toki teollisuudessa saatetaan nyt toivoa pääministeri Matti Vanhasen tavoin, että panostukset muissa maissa kohentavat vientinäkymiämme. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei luvattu veroelvytys yksin riitä taloutemme toimeliaisuudelle tärkeän luottamuksen palauttamiseen.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman on tyytymätön hallituksen toistaiseksi tekemiin päätöksiin. Hänen mielestään parasta elvytystä olisi koulujen, sairaaloiden ynnä muiden julkisten tilojen peruskorjaaminen (TS 27.11.). Korkmanin ajatusten taustalla on, että rakennusalalla tilauskirjat ohenevat nopeasti ja työttömien määrä kasvaa. Julkiseen rakentamiseen kannustaa myös kustannusten halpeneminen.
Työllisyyden ylläpito saattaakin vaatia hallitukselta lisää panoksia elvytykseen jo ensi vuoden puolella. Hätäisiin ratkaisuihin ei toistaiseksi ole syytä, vaikka yt-neuvottelut alkavat olla talousuutisten yleisimpiä aiheita vuodenvaihteen lähestyessä. Valtiolla pitäisi nyt olla lähtökuopissa hankkeita, joita voidaan vaikka velkarahalla aikaistaa, jos työllisyystilanne yhä synkistyy. Suomella ei ole varaa menettää työvoimaa lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle, niin kuin 1990-luvun laman laajan työttömyyden aikana tapahtui. Tämä on onneksi monissa yrityksissä ymmärretty, niin että töiden vähentyessä väkeä on irtisanomisten sijaan lomautettu.
