Suomen suurimmat kunnat ovat epäonnistuneet pahasti rakennusalan suhdanteisiin reagoinnissa. Muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla, kun katsoo viime vuosien investointi-intoa. Kalliisti rakentajana on kunnostautunut erityisesti Turku.
Rakentamisen kulut ovat nousseet tällä vuosikymmenellä noin 30 prosenttia eli selvästi yleistä kustannustasoa nopeammin. Erityisen rajua meno on ollut vuodesta 2003 lähtien. Nyt edessä voi olla vielä jyrkempi käänne alaspäin; kiitos talouden taantuman, jonka pelätään supistavan rakentamista jo ensi vuonna jopa kymmeneksellä.
Jos VTT:n ennuste toteutuu, talonrakennuksesta häviää pahimmillaan 20 000 ja liitännäisaloilta 30 000 työpaikkaa. Maan hallitus on reagoinut tilanteeseen miljardiluokan tukipaketilla, jolla pyritään varmistamaan, etteivät vientiteollisuus ja rakennusala notkahda liian syvälle.
Kunnat ovat julkisen talouden toimija, jolta odotetaan valtion tavoin keynesiläistä konjunktuuriviisautta. Valitettavasti suuret kaupungit investoivat korkeasuhdanteen vuosina rakentamiseen niin ahkerasti, ettei pelimerkkejä ole enää juurikaan käytettävissä. Kuvaava on Turun tilanne.
Turku on 2000-luvulla investoinut uudis- ja korjausrakentamiseen melkein 300 miljoonaa euroa. On pykätty uusi pääkirjasto ja remontoitu vanha, rakennettu Runosmäkeen terveysasema ja Portsaan ikäihmisten hoivakoti. On remontoitu ja laajennettu taidemuseota, korjattu homeisia kouluja, louhittu Kakolan kallioon jätevesien puhdistamo ja osallistuttu puhtaan veden putken vetämiseen Kokemäenjoesta Turkuun.
Rakennushankkeet ovat epäilemättä olleet tarpeen ja perusteltuja. Herää vain kysymys, pitikö ne panna toimeen vasiten ajankohtana, jolloin Suomessa elettiin kuuminta ja kustannuksiltaan kalleinta rakentamisen buumia.
Apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen löytää tapahtuneelle liudan lieventäviä asianhaaroja (TS 24.11.). Hänen mukaansa hintojen nousu ei ole merkittävästi paisuttanut mittavien kohteiden kustannuksia, koska urakoista sovittiin ennen suhdanteiden kuumenemista. Jopa taidemuseon remonttikulujen yli tuplautuminen juontui vain rakennuksen luultua heikommasta kunnosta.
Sen Virtanen myöntää, että päätöksenteon hitaus ja ennakoimattomuus rajoittavat kunnallisen suhdannepolitiikan mahdollisuuksia. Turussa siitä on ollut sekä haittaa että hyötyä. Edellisestä on esimerkkinä mainittu terveysasema, jälkimmäisesti raakavesihanke, jota valituskiistat viivyttivät ohi korkeimman suhdannehuipun.
Kenties pahin ja kiusallisin este sille, ettei Turku pysty juurikaan pehmentämään rakennusalan suhdannetaantumaa johtuu kuitenkin sen omasta taloudesta. Kaupunki elää itse niin kädestä suuhun, ettei sillä ole varaa kompensoida yksityisen kysynnän hiipumista kunnallisia rakentamisinvestointeja aktivoimalla.
