Toistuvat tuhoisat pommi-iskut järisyttävät Algerian yhteiskuntarauhaa.
Kaksi keskenään täysin vastakkaista suuntausta hallitsee tällä hetkellä Algerian lähitulevaisuuden kuvaa. Attentaatit ovat viime päivinäkin heikentäneet kansainvälisen yhteisön luottamusta algerialaisen yhteiskunnan vakauteen. Samaan aikaan kolmenkymmenen miljoonan asukkaan Algeria kuuluu yhtenä keskeisistä Pohjois-Afrikan valtioista niihin kaavailuihin, jotka Euroopan unionin tuoreimmissa strategioissa koskevat Välimeren alueen yhteistyötä - Suomelle läheisemmän pohjoisen ulottuvuuden eteläistä vastinetta.
1990-luvun algerialainen kaaos on vielä hyvässä muistissa; siksi väkivalta varjostaa jo nyt mitä ikävimmällä tavalla ensi vuoden presidentinvaalin valmisteluja. Pommi-iskujen tekijöiksi ilmoittautuneiden ääri-islamististen liikkeiden ideologia edustaa tyystin toisenlaisia periaatteita kuin EU:n pitkälle kaavailemat Välimeri-hankkeet. Al-Qaidaan tiiviissä kytköksissä toimivien fundamentalistien tavoitteena on armeijan tukeman hallituksen kaataminen ja sen korvaaminen ääri-islamistisilla voimilla.
Salafistien nimellä tunnettu algerialainen ääriryhmä GSPC on pyrkinyt antamaan kuvan laajoista kansainvälisistä yhteyksistä ja korkeasta kannatuksesta. Esimakua entistäkin röyhkeämmistä toimista saatiin jo huhtikuussa, jolloin pääkaupungissa Alger'ssa tehtiin kolme itsemurhaiskua. 1990-luvun sisällissodassa salafistit erottuivat muista kapinallisryhmistä siinä, että he kieltäytyivät hyökkäämästä siviilikohteisiin. Täysin toisin on nyt.
Algerialaisten valtaosalle viime vuosikymmenen kaaos väikkyy hirvittävänä kauhukuvana; muistot noin 200 000 kuolonuhria vaatineista taisteluista johtavat väistämättä salafistien toiminnan laaja-alaiseen tuomitsemiseen.
Rakentavampiin näkymiin viittaa Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn vaalikampanjastaan alkaen virittelemä ajatus Välimeren unionista. Sarkozyn kaavailut ovat osittain jo toteutuneetkin, kun hän on Ranskan EU-puheenjohtajuuden kaudella päässyt isännöimään mittavaa Välimeri-kokousta Pariisissa. Keskustelu antiikin kulttuurin afrikkalaisista ulottuvuuksista on osaltaan sitonut länsimaista sivilisaatiota laajoihin globaalihistoriallisiin juuriinsa.
Välimeren alueen yhteistyö avaa merkittäviä näkymiä eurooppalaisten ja muiden kulttuurien kohtaamiselle. Vaikka Ranskan välittömissä intresseissä on ensisijaisesti Välimeren läntisen osan yhteisen ranskankielisen markkina-alueen luominen, tulevina vuosikymmeninä Välimeren etelärannan kehittyvien talouksien maista kasvaa keskeisiä eurooppalaisen yritystoiminnan kohteita ja yhteistyökumppaneita.
Tässä kehityksessä Pohjois-Afrikan maat tarvitsevat kuitenkin aitoa päätösvaltaa niitä koskevissa kysymyksissä. Niin Marokko ja Tunisia kuin Algeriakin ovat toistuvasti tähdentäneet, että niillä ei aina ole ollut todellista sananvaltaa Euroopan unionin piirissä päätettyihin ratkaisuihin. Välimeren idea toteutuu vain silloin, kun sekä kaupankäynti että kulttuurivaihto kukoistavat koko alueen yhteisin tasaveroisin voimin.
Algerialta nämä kaavailut edellyttävät päättäväisiä toimia terrorismin kitkemiseksi.
