Sinivihreä hallitus toteuttaa historiallisen laajan aluehallinnon uudistuksen vuoden 2010 alussa. Tätä merkitsee hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmän 8.5. 2008 tekemä päätös aluehallinnon uudistamishankkeen (ALKU) jatkovalmistelusta.
Mitä uudistukset pitävät sisällään alueiden kehittämisen, asiakkaiden palvelujen ja tuottavuuden parantamisen kannalta?
Maakunnan liittojen asema vahvistuu
Alueiden kehittämisedellytyksiä pyritään parantamaan myös hallinnon keinoin. Maakunnan liittojen asemaa strategiaperusteisessa aluekehittämisessä ja voimavarojen suuntaamisessa vahvistetaan. Maakuntaohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien vaikuttavuutta lisätään.
Liitoille annetaan selkeä vetovastuu muun muassa koulutuksen ennakoinnissa, liikennejärjestelmäsuunnittelussa sekä ympäristöä ja luonnonvaroja koskevassa ohjelmatyössä. Samoin eräitä tehtäviä, kuten kulttuuritoimen rakennerahastoasiat, siirretään maakunnan liittojen hoidettavaksi.
Tätä kautta aluehallinnon kansanvaltainen ohjaus vahvistuu. Samalla on todettava, että kuntaperusteisen maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon työnjaossa ei tapahdu vallankumousta, vaan siinä edetään asteittain evoluution tietä.
Maakunnan liitot ja uudistuva valtion aluehallinto muodostavat parhaimmillaan uutta luovan kumppanuuden, jolla vastata globaalin talouden kiristyviin vaatimuksiin. Tätä tukee vielä työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltava uusi koheesio- ja kilpailukykyohjelma.
Aluekehittämisen haasteet eivät kunnioita maakuntajakoja. Siksi maakunnan liitot velvoitetaan yhteistyöhön ylimaakunnallisissa, strategisesti merkittävissä asioissa.
Tämä on maakuntien oma etu; vasta tätä kautta maakunnallinen ote voi aidosti vahvistua myös ylimaakunnallisissa haasteissa ja hankkeissa.
Niitä muodostetaan enintään noin yhdeksän maakunnan liittojen ja kuntien esitysten pohjalta. Jos yhteistyörakenteita ei synny, valtioneuvosto puuttuu peliin. Maakunnan liittoja ei yhdistetä vastoin niiden tahtoa.
Valtion aluehallintoa kootaan uudistuksessa laajasti yhteen. Nykyisten lääninhallitusten, työ- ja elinkeinokeskusten, ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, tiepiirien ja työsuojelupiirien tehtävät organisoidaan uudelleen kahteen uuteen viranomaiseen.
Kootumpi aluehallinto mahdollistaa uusien synergioiden saamisen sekä asiantuntija- että tukitehtävissä. Metsäluonnonvarojen kehittäminen ja sen myötä metsäkeskukset kytketään toiminnallisesti uudistuvaan aluehallintoon.
ELLU ja ALLU uusia virastoja
Toisen viranomaisen työnimi on elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus (ELLU). Se hoitaa alueiden kehittämisen kannalta keskeisiä kehittämis- ja toimeenpanotehtäviä. Näitä ovat ennen muuta työ-, elinkeino- ja osaamisasiat sekä liikenteeseen ja ympäristöön liittyvät kysymykset.
ELLU-viranomaisia tulee enintään 15, mutta liikenteeseen ja luonnonvaroihin liittyviä tehtäviä hoidetaan erikoistuen yhdeksällä alueella. Palvelujen järjestämiseen tarvittavaa henkilöstöä voi olla kaikissa viranomaisissa. Tätä kautta maakunnan liitoille tulee vahva ja monialainen yhteistyökumppani kehittämistyössä.
Kaavailtuun aluehallintovirastoon (ALLU) puolestaan kootaan pääosin nykyisten lääninhallitusten hoitamat muut kuin kehittämis- ja rakennerahastotehtävät. Lisäksi aluehallintovirastojen katon alle tulee työsuojelun valvonta ja ympäristölupien myöntäminen. Näitä viranomaisia tulee kuusi ja enintään kolme sivutoimipistettä.
Viranomaiset organisoidaan niin, että uusia johtamis- ja organisaatiotasoja ei synny. Niitä ei tarvita. Sen sijaan alueilla tarvitaan asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja modernisti toimivaa hallintoa.
Tälle edellä kuvattu selkeisiin rooleihin perustuva hallintomalli luo puitteet. Samalla se mahdollistaa tehtävien alueellistamisen keskushallinnosta aluehallintoon ja pidemmällä aikavälillä myös muiden alueellisesti hoidettavien tehtävien kokoamisen samaan joustavaan perusrakenteeseen.
Yhden luukun periaate
Asiakkaiden ja henkilöstön kannalta laajasti koottu aluehallinto tarjoaa paljon myönteisiä mahdollisuuksia. Yhden luukun periaate ja aito kokonaispalvelu on helpompi järjestää, kun viranomaisrajat eivät ole esteenä.
Myös aluehallinnon ohjausta uudistetaan niin, että eri hallinnonalojen linjauksia ja tarpeita yhteen sovitetaan aiempaa enemmän jo ministeriöiden välillä. Aluehallinnolla on siten laajempi selkänoja toimia.
Henkilöstön kannalta monialaiset viranomaiset antavat mahdollisuuksia monipuolisempiin tehtäviin ja kehittymismahdollisuuksiin. Tätä ei pidä vähätellä. Henkilöstö on hallinnon tärkein ja yhä niukempi voimavara. Aluehallinnon on oltava kilpailukykyinen työnantaja myös tulevaisuudessa.
Valmistelussa 12 työryhmää
Tuottavuutta ja tehokkuutta voidaan lisätä ennen muuta erilaisissa hallinto- ja tukipalveluissa. Kaikkea nykyistä aluehallinnon toimintaa emme pysty eikä ole tarpeenkaan ylläpitää. Toisaalta monia nyt keskushallinnossa hoidettavia tehtäviä voidaan jatkossa siirtää aluehallinnossa ja alueilla tehtäväksi.
Aluehallinnon uudistusta valmistellaan nyt ripeää vauhtia ja laajaan osallistumiseen sekä avoimuuteen perustuen. Äskettäin tätä varten asetettiin 12 työryhmää ja niissä on mukana noin 250 jäsentä - uuden aluehallinnon rakentajaa! He edustavat kattavasti niin alueita, ministeriöitä kuin henkilöstöäkin. Vain kun aluehallinnon uudistus valmistellaan yhdessä, siitä saadaan toimiva ja siihen sitoudutaan.
Tällä kertaa on kaikki edellytykset toteuttaa aluehallinnon merkittävä sisällöllinen kokoaminen ja toimintamallien modernisointi ilman kaikkien sotaa kaikkia vastaan aluejaoista.
Ensimmäinen ehdotus valmis
Juuri kesälomien kynnyksellä aluejakoja valmisteleva virkamiestyöryhmä laati alustavat aluejakoehdotuksensa. Niitä ei vielä ole poliittisesti käsitelty saati hyväksytty.
Alustava ehdotus on tehty siksi, että maakunnan liitot, muut aluehallintoviranomaiset ja sidosryhmät voivat antaa siitä palautetta sekä esittää paremmin perusteltuja vaihtoehtoja.
Lähtökohta on, että maakuntajako ja valmisteltavat maakuntien yhteistoiminta-alueet määrittelisivät mahdollisimman pitkälle valtion aluejaot.
Sellaista aluejakoa on kuitenkin vaikea tehdä, johon kaikki olisivat täysin tyytyväisiä. Mutta hyvä olisi, jos päästäisiin edes siihen, että jokaisen maakunnan osalta edes toiseksi paras vaihtoehto voisi toteutua.
Aluehallintomme on perinteisesti ollut hallinnonalakohtaisten, alueellisten ja poliittistenkin intohimojen kohde. Se kuuluu asian luonteeseen. Tähän nähden nyt saavutettu yhteisymmärrys paitsi muutosten tarpeesta myös niiden perussisällöstä antaa jatkovalmistelulle hyvän pohjan.
Kirjoittaja on hallinto- ja kuntaministeri (kesk).
