Aliot

Vasemmiston hajanaisuus osasyy Turkin epävakauteen

LK/REUTERS<br />Islamistisen AKP-puolueen kannattajat iloitsivat Ankarassa heinäkuun lopulla Turkin perustuslakituomioistuimen päätöksestä olla kieltämättä maan valtapuolueen toiminta.
LK/REUTERS
Islamistisen AKP-puolueen kannattajat iloitsivat Ankarassa heinäkuun lopulla Turkin perustuslakituomioistuimen päätöksestä olla kieltämättä maan valtapuolueen toiminta.

Turkin perustuslakituomioistuin hylkäsi keskiviikkona 30.7.2008 valtionsyyttäjän saman vuoden maaliskuussa esittämän vaatimuksen kieltää hallitseva islamistitaustainen AKP-puolue. Puoluetta syytettiin pyrkimyksestä kaataa Turkin maallinen valtiomuoto ja perustaa Turkkiin islamilaiseen sharia-lakiin nojautuva valtio.

Alusta asti monet pitivät syytöksiä täysin perättöminä. Kieltoyrityksen taustalta voidaankin ennen muuta löytää Turkin kahden kilpailevan eliittiryhmän, eli tiukkaa sekularismia kannattavan kemalistisen ryhmän ja maltilliseen islamiin, globalisaatioon ja markkinatalouteen vannovan uuden uskonnollis-konservatiivisesti orientoituneen ryhmän välinen valtataistelu.

Mielenkiintoisella tavalla tämä nyt ainakin virallisen oikeusprosessin kannalta loppuun käsitelty AKP-puolueen kieltovaatimus on nostanut esiin Turkin vasemmiston omalaatuisen tilanteen. Voidaan nimittäin sanoa, että pyrkimys kieltää AKP kielii osaltaan varteenotettavan keskusta-vasemmistolaisen tai sosiaalidemokraattisen liikkeen alemmuustilasta Turkissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Konservatiivinen islamistitaustainen AKP on saanut suuren vaalivoiton kaksissa edellisissä Turkin parlamenttivaaleissa, eikä mikään tällä hetkellä anna syytä epäillä, etteikö sama trendi jatkuisi seuraavissakin vaaleissa. Syynä on varteenotettaviksi miellettyjen vaihtoehtojen puute. Ennen muuta keskusta-vasemmiston hajanaisuus ja sosiaalidemokraattisen liikkeen ajautuminen ilmiselvään umpikujaan selittävät AKP:n menestystä.

Mutta mitä turkkilaisen sosiaalidemokraattisen liikkeen ajautuminen umpikujaan tarkoittaa ja miksi sen voi sanoa olevan osasyy AKP:n kieltoyritykseen? Ensinnäkin maltillinen vasemmisto on Turkissa jakaantunut viideksi eri puolueeksi, minkä lisäksi maassa on suuri määrä pieniä äärivasemmiston pikkupuolueita, jotka ovat olleet läpi Turkin historian jakaantuneina riiteleviin kuppikuntiin.

Ainoa suuri vasemmistopuolue Turkissa on maan ensimmäisen presidentin ja maallisen tasavallan luojan Mustafa Kemal Atatürkin vuonna 1923 perustama Tasavaltalainen kansanpuolue. Kyseinen puolue istuu nykyisessä Turkin parlamentissa pääoppositiopuolueena. Se on perinteisesti ollut tiukan sekularismin ja kemalismin kannattajien puolue.

Puoluetta alettiin vuonna 1965 Ismet Inönün johdolla ohjata ideologisesti vasemmalle, pyrkimyksenä muodostaa puolueesta Turkin sosiaalidemokraattinen puolue. Voidaan sanoa, että 1970-luvulla Tasavaltalainen kansanpuolue todella toimi kuten sosiaalidemokraattisen puolueen odotetaan toimivan, mutta vuoden 1980 kemalismin nimissä toteutetun sotilasvallankaappauksen jälkeen - jolloin muun muassa kaikki olemassa olevat puolueet lakkautettiin - Tasavaltalainen kansanpuolue on ollut sosialidemokraattinen vain nimeltään, ei toiminnassaan.

Puolueen nykyinen puheenjohtaja Deniz Baykal on yksinvaltaisella johtamistavallaan aiheuttanut paljon närää puolueen jäsenten keskuudessa, vieden samalla puoluetta kohti voimakasta kansallismielisyyttä, eristäytymispolitiikkaa ja kemalistista valtiojohtoisuutta.

Länsimaalaistajista lännen torjujiksi

Vuoden 1980 sotilasvallankaappauksen yhteydessä Turkkiin syntyi uusi kansalaisvapauksia rajoittava perustuslaki. Kun niin sanottu neuvostoblokki murtui 1980-luvun lopulle tultaessa, syntyi voimakas maailmanlaajuinen trendi länsimaista demokratiaa ja markkinataloutta kohti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turkissa tämä ilmeni vaatimuksena avata tiukasti säännelty kemalistisen ideologian leimaama yhteiskunta; alettiin vaatia kansalaisvapauksien lisäämistä, talouden säännöstelyn purkua, sekä etnisen ja uskonnollisen moniarvoisuuden hyväksymistä. Tässä tilanteessa totunnaiset poliittiset suuntautumiset kääntyivät tavallaan päälaelleen: omasta asemastaan huolestuneena osa kemalistisesta eliitistä alkoi vastustaa muutosta ja vannoa eristäytymisen nimeen.

Näin perinteisesti länsimieliseksi ja länteen suuntautuneeksi koetusta kemalistisesta eliitistä tulikin läntisten trendien vastustaja, kun taas konservatiivinen maltilliseen islamiin suuntautuva ryhmä alkoi nähdä esimerkiksi EU-prosessin mahdollisuutena, jolla kemalistinen eliitti syrjäytettäisiin demokratian ja kansalaisoikeuksien nimissä.

Tasavaltalainen kansanpuolue, jonka pitäisi olla sosiaalidemokraattinen puolue, on nyt Deniz Baykalin alaisuudessa näiden muutosta kammoksuvien ja länsimaita sekä EU-prosessia kulmat kurtussa katsovien kovan linjan kemalistien hallussa.

Näyttää siltä, että Turkin uskonnollisesti orientoituneen enemmistön silmissä Tasavaltalainen kansanpuolue edustaa valtiojohtoisuutta, kansalaisyhteiskunnan kehityksen estämistä, korruptiota ja armeijan väliintulon näkemistä politiikan teon välineenä.

Toisaalta taas monen vasemmiston kannattajan mielestä nykyinen Tasavaltalainen kansanpuolue on sosiaalidemokratian irvikuva nationalismissaan, militarismissaan ja muukalaisvihamielisyydessään. Tasavaltalainen kansanpuolue onkin tietyssä mielessä vasemmistopuolueeksi tekeytynyt konservatiivinen kansallismielinen puolue, joka keskittyy politiikassaan puolustamaan edellä mainituista Turkin eliittiryhmistä vanhemman eli kemalistisen eliitin valta-asemaa.

Kun mitään kansan silmissä uskottavaa sosiaalidemokraattista puoluetta ei ole olemassa, vaaleissa äänet menevät kansan syvien rivien uskonnollisia tunteita ymmärtävälle AKP:lle. Koska kyseinen puolue on islamistitaustainen, sen valta-asema koetaan suorana uhkana kemalistisen eliitin piirissä.

On huomattava, että täysin tuulesta temmattua ei ole väittää, että AKP:n valtakaudella Turkkia on islamilaistettu. AKP:n valtakauden aikana uskonto on tullut näkyvämmin osaksi julkista tilaa ja uskonnollista opetusta antavien koulujen määrä on selvästi lisääntynyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tässä viitekehyksessä voidaan todeta, että mikäli Turkissa olisi uskottava ja voimakas "oikea" sosiaalidemokraattinen puolue, maallinen ja länsimaalaiseen elämäntapaan kiinnittynyt, nyt Tasavaltalaista kansanpuoluetta äänestävä väestönosa ei tuntisi asemaansa uhatuksi, eikä antaisi kemalistiselle eliitille mahdollisuutta käyttää epäilyttäviä keinoja, kuten puolueiden sulkemista, politiikan teon välineenä.

Vasemmiston heikkouden historialliset syyt

Miksi Turkin vasemmisto sitten on niin heikko? Yhden perustelun mukaan kansallismielisyys ja valtiojohtoisuus - Turkin tasavallan virallisen ideologian eli kemalismin peruspilarit - ovat olleet liian näkyvässä osassa vasemmiston toimintaa. Tämä on johtanut vasemmiston henkiseen rappioon, liialliseen tukeutumiseen byrokratiaan sekä kansalaisyhteiskunnan laiminlyömiseen.

Toinen perustelu vasemmiston heikolle asemalle liittyy uskontoon. On katsottu, että vasemmisto on suhtautunut hyljeksien ja jopa vihamielisesti uskontoon ja uskonnollisuuteen. Maassa, jossa enemmistö kansalaisista rakentaa identiteettinsä pikemminkin uskonnon kuin yhteiskuntaluokan ympärille, uskonnon hyljeksiminen on ollut ongelmallista.

Kolmannen yleisesti esitetyn perustelun mukaan Turkissa vasemmisto yhdistyy kansan mielissä huonoon hallintoon ja epävakaaseen taloudenpitoon, jollaisesta on kokemusta 1970-luvulta Bülent Ecevitin (Tasavaltalainen kansanpuolue) pääministerikaudelta.

Vasemmiston nykyisen roolin ongelmallisuus Turkissa juontaa juurensa myös ennen muuta tasavallan alkuvuosilta. Kun Turkin tasavalta perustettiin vuonna 1923 kaikki luokkapohjainen järjestäytyminen kiellettiin siinä missä uskontoonkin perustuva. Tasavaltalaisen kansanpuolueen katsottiin edustavan koko luokattomaksi esitettyä Turkin kansaa.

Kun monipuoluejärjestelmän aikakausi toisen maailmansodan jälkeen käynnistyi, myös Tasavaltalainen kansanpuolue joutui etsimään aitoa populaaria kannatuspohjaa äänten saamiseksi. Tässä tilanteessa lääkkeeksi keksittiin sitten sosiaalidemokratia. Tuloksena oli jonkinlainen kemalistisen ylhäältä ohjatun modernisoinnin ja vasemmistolaisuuden yhdistelmä, joka nyt estää Turkin maltillista vasemmistoa irtautumasta valtiojohtoisuudesta ja virkavaltaisuudesta kansalaisyhteiskunnan kehittämisen hyväksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja Turkki-tutkija.

TONI ALARANTA

TS/<br />Toni Alaranta on filosofian lisensiaatti ja Turkki-tutkija.
TS/
Toni Alaranta on filosofian lisensiaatti ja Turkki-tutkija.